Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Ei vieläkään kokonaan irti –  neljä naista kertoo vaikeuksistaan päästä eroon masennuslääkkeistä

– En ole masennuslääkevastainen, Kirsi Hallikainen sanoo ihan ensimmäiseksi. Hän haluaa kertoa kokemistaan masennuslääkkeiden vieroitusoireista siksi, että asiasta puhuttaisiin. – Kun masennuslääkkeiden haitoista puhuu, leimautuu helposti myös psykiatriavastaiseksi, Hallikainen kertoo. Hallikaiselle kirjoitettiin ensimmäinen masennuslääkeresepti 18-vuotiaana vuonna 2004. Diagnoosi oli keskivaikea masennus ja ahdistuneisuus. – Minun oli vaikea nukkua, ja olin ahdistunut. Olin aloittamassa opintojani ammattikorkeassa. Hallikainen aloitti sitalopraamia sisältävän ssri-lääkkeen, joka vaikuttaa aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan. Hän kertoo toivoneensa keskusteluapua, mutta sitä ei ollut tarjolla ennen kuin käyttäisi ensin vähän aikaa masennuslääkettä. Kerromme tässä jutussa Kirsin ja kolmen muun naisen tarinan siitä, miten vaikeaa masennuslääkkeistä voi olla päästä eroon. Heitä kaikkia yhdistävät lääkkeistä saadut vaikeat vieroitusoireet, jotka ovat vaikuttaneet arkeen. Kaikkien potilaskertomuksissa on mainintoja lääkkeiden vieroitusoireista, ja yksi heistä on saanut diagnoosin, jonka mukaan hänen kaikki oireilunsa johtui lääkkeiden aiheuttamista haitoista. Vieroitusoireita ovat haastateltujen mukaan aiheuttaneet niin sanotut ssri- ja snri-lääkkeet, jotka ovat yleisiä masennuksen hoidossa. Liina Lahdenne menetti 22-vuotiaana yllättäen äitinsä ja oireili suruaan paniikkihäiriökohtauksilla. Työpaikkalääkäri määräsi essitalopramia, jolla ei suuremmin ollut vaikutusta. Lääke vaihdettiin muutaman kuukauden jälkeen venlafaksiinia sisältävään lääkkeeseen, joka on niin sanottu snri-lääke ja lisää serotoniinin lisäksi aivoissa myös toisen välittäjäaineen, noradrenaliinin määrää. Mia Mattila aloitti mielialalääkkeen käyttämisen avioeron, muuton ja uusperheen perustamisen jälkimainingeissa. Lääkärin mukaan hän aloitti käytön hyvin pienellä annoksella. Sari oli puolestaan parikymmentä vuotta sitten väkivaltaisessa parisuhteessa, joka ahdisti häntä. – Alle vartin lääkärikäynnillä sain paroksetiinia sisältävän lääkereseptin paniikkihäiriöön, jota minulla ei ollut, hän kertoo. Sari ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, koska on aloittamassa uudessa työpaikassa eikä halua vaarantaa sen saantia. Kaikki neljä eri-ikäistä naista sanovat, että he saivat masennuslääkereseptin helposti, ilman perusteellisia tutkimuksia. Heille kerrottiin, että käyttö on vaaratonta eikä aiheuta riippuvuutta. Toimittaja on nähnyt haastateltavien lääkärien kirjoittamia raportteja psykiatrian klinikoilta, päivystysvastaanotoilta ja yksityisten lääkärien vastaanotoilta. Oireiden takia he kaikki ovat menettäneet joksikin aikaa työkykynsä. Kaikilla heistä oli hyvin samantyyppisiä oireita: lihasten nytkähtelyä, vapinaa, ihon kihelmöintiä ja pistelyä. Näkö heikkeni, oksetti, pyörrytti. Mattila kertoo esimerkiksi, ettei voinut olla jaloillaan, koska sydän hakkasi ja henki salpautui. Näin tapahtui useita kertoja. Sari sanoo imuroineensa konttaamalla, kun ei pysynyt pystyssä. Hän kertoo, että hänen päätään särki, sydäntään vihloi ja hän kuuli ääniä. Vastaavia oireita ei ollut kenelläkään heistä ollut koskaan aiemmin. Rajuja oireita Hallikainen kertoo lopettaneensa mielialalääkkeen käytön lääkärin neuvojen mukaan pikku hiljaa vajaan puolen vuoden aikana. – Elämäntilanteeni oli tasainen, ja olin juuri mennyt naimisiin, Hallikainen kertoo. Ohjeiden mukaan lääke lopetetaan vähitellen minimissään kahden tai kolmen viikon aikana niin, että annostus puolitetaan joko päivittäin tai viikoittain. Jos lopettaminen on vaikeaa, annostusta vähennetään vielä hitaammin, jopa kuukausien ajan. Jo viikon sisällä alkoivat Hallikaisen mukaan alun tuntohäiriöitä rajummat oireet: unettomuus, itsemurha-ajatukset, tuskaisuus, lihaskrampit ja pakottava tarve olla jatkuvasti liikkeessä. Puhekyky vaikeutui. Hallikainen joutui psykiatriseen osastohoitoon, jonka jälkeen hoito jatkui vielä päiväpoliklinikalla pari kuukautta. Masennuslääkitys aloitettiin uudelleen. Vauvahaaveet saivat siirtyä, ja Hallikainen jäi pitkälle sairauslomalle. Vuosien ajan yleinen näkemys on ollut, etteivät masennuslääkkeet aiheuta riippuvuutta. Suomessa masennuslääkereseptejä kirjoitetaan lähes puoli miljoonaa vuosittain. Masennuksen käypä hoito -suosituksen mukaan äkillinen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavan lääkehoidon lopettaminen voi osalla potilaista aiheuttaa yleensä 1–7 vuorokauden kuluessa lopettamisesta alkavia vieroitusoireita. Ne kestävät yleensä yhdestä kahteen viikkoa. Tämä koskee siis äkillistä lopettamista, ei pikku hiljaa tehtävää luopumista. Silti joillekin tulee oireita myös hitaasti lopetetusta käytöstä. Kymmeniätuhansia kärsiviä Kaikille oireita ei tietenkään tule, mutta masennuslääkkeiden jonkinasteisia vieroitusoireista kärsiviä on Suomessa kymmeniätuhansia. Esimerkiksi Facebookin salaiseen masennuslääkkeiden vieroituksen vertaistukiryhmään kuuluu lähes 700 ihmistä. Tarkkaa vaikeista vieroitusoireista kärsivien määrää ei tiedä kukaan. Englannissa hoitosuosituksiin on tehty muutoksia, koska siellä julkinen terveysviranomainen on myöntänyt, että masennuslääkkeet voivat aiheuttaa vakavia ja pitkäaikaisia vieroitusoireita. Public Health England on kirjannut suosituksia sekä potilaille että lääkäreille. Sen mukaan vieroitusoireiden riskeistä on kerrottava potilaalle lääkkeen käyttöä aloitettaessa. Suosituksen mukaan potilaan ei kuitenkaan pidä lopettaa lääkettä omin päin, vaikka lääke alkaisi mietityttää. Suositukseen on kirjattu, että masennuslääkkeet eivät ole addiktoivia niin, että käyttäjä haluaisi huumeiden tapaan yhä isompia annoksia, vaan että lääkettä käyttävän voi olla vaikea lakata käyttämästä sitä. Päätöstä saarivaltiossa vauhdittivat ainakin The BMJ:n ja The Lancetin aihetta käsittelevät artikkelit. Molemmat ovat arvostettuja lääketieteen julkaisuja. Unettomuuteen ja ahdistukseen käytettävien rauhoittavien lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinin, kerrotaan ja tiedetään aiheuttavan riippuvuutta, jos niitä käyttää pitkään. Samantyyppisen herkistymisprosessin on todettu liittyvän ainakin paroksetiiniin, jota käytetään mielialalääkkeissä. Näyttö perustuu potilaskokemuksiin. ”Hankaliakin lopetusoireita” – Jo 1970-luvulta lähtien on tiedetty, että trisyklisillä lääkkeillä voi olla hankaliakin lopetusoireita. Sama koskee nykyisin markkinoilla olevia ssri- ja snri-lääkkeitä, kertoo psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta. Hänen mielestään hankalat lopetusoireet ovat lisääntyneet samaa vauhtia sen kanssa, kun masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Karlssonin mukaan pitkäaikaiskäytön haittoja ei ole juurikaan tutkittu. Potilaan Lääkärilehdessä julkaistiin 2017 artikkeli, jonka mukaan lopetusoireita tulee 10–20 prosentille potilaista. Tieteellisen katsauksen mukaan oireita saavat herkemmin iäkkäät ja hyvin nuoret potilaat sekä ne, jotka ovat käyttäneet lääkettä pitkään tai suurina annoksina. Brittiläisen tutkimuskatsauksen mukaan yli puolet masennuslääkkeitä käyttävistä potilaista saa vieroitusoireita yrittäessään vähentää lääkitystä tai luopua siitä kokonaan. Vähän vajaalla puolella heistä oireet ovat vaikeita ja pitkittyvät. Karlssonin mukaan systemaattinen ja laaja tutkimus asiasta kuitenkin puuttuu. Sen voisi hänen mielestään tehdä esimerkiksi pet-kuvantamisella. – Kuvantamalla aivoissa tapahtuvia mekanismeja voisi ymmärtää, mitä reseptorijärjestelmässä tapahtuu. "Lisäksi minua itketti jatkuvasti” Karlsson on sitä mieltä, että mielenterveyden ongelmiin pitäisi yhteiskunnassa olla lääkehoitojen lisäksi tarjolla enemmän psykososiaalisia hoitoja, kuten terapiaa. Hän kuitenkin muistuttaa myös, että on selvää, että iso osa ihmisistä saa ison avun näistä lääkkeistä. – Sitä ei voi jättää hyödyntämättä, Karlsson sanoo. Vieroitusoireiden pelossa ei siis kannata jättää lääkärin määräämiä lääkkeitä ottamatta. Suurin osa käyttäjistä ei kärsi vieroitusoireista tai ne ovat vain ohimeneviä. Kaikki tässä jutussa haastatellut lääkkeitä käyttäneet kuitenkin toivovat, että heitä olisi varoitettu lääkkeiden mahdollisista vieroitusoireista jo ennen käytön aloittamista. Kirsi Hallikainen muistaa, että hänellä oli sitalopraami-lääkettä aloittaessa paljon aloitusoireitakin, jotka kyllä loppuivat muutamassa viikossa. – Tuskaisuus lisääntyi, ja ensimmäistä kertaa minulla oli itsemurha-ajatuksia. Lisäksi pyörryin, Hallikainen muistelee. – Lääkäri sanoi, että kannattaa silti jatkaa, ja puolitti annokseni. Olisi silloin pitänyt tajuta, että olin todella herkkä lääkkeen vaikutuksille. Aloitusoireet helpottivat parissa viikossa. Hallikainen opiskeli, valmistui psykologiksi, sai töitä ja löysi puolison. Elämä oli mallillaan, joten hän hakeutui lääkäriin, jonka ohjeilla masennuslääkitys oli tarkoitus lopettaa. Hallikainen oli käyttänyt lääkettä silloin kahdeksan vuotta. – Lopetin lääkitystäni hitaammin kuin missään ohjeissa sanotaan, Hallikainen kertoo. Viikon kuluttua lääkkeen vähentämisestä alkoivat oireet: sähköiskutuntemuksia joka puolella kehoa, rytmihäiriöitä ja huimausta. – Elämäni oli tasaista ja onnellista, mutta en pystynyt nukkumaan, olin tuskainen, ja ympärillä kaikki tuntui epätodelliselta, Hallikainen sanoo. Lääkitystä lisättiin taas, ja Hallikainen alkoi syödä myös rauhoittavia lääkkeitä, jotta olo olisi siedettävä. Lähes kukaan lääkäreistä ei seuraavien vuosienkaan aikana ymmärtänyt, että kyse olisi lääkevieroitusongelmasta, Hallikainen sanoo. Hän kertoo ottaneensa asian puheeksi monta kertaa. – Diagnoosini oli yleistynyt vaikea masennus, Hallikainen sanoo. Hallikaisen mukaan yksi lääkäri kirjasi potilastietoihin myös lääkehaitan, ja yksi psykiatri tunnisti ilmiön. Muuten hänestä tuntui, että fyysiset oireet ohitettiin. – Olin mieheni kanssa vuonna 2014 häämatkalla Thaimaassa, jossa kärsin päivisinkin levottomista raajoista, hän kertoo. – Lisäksi minua itketti jatkuvasti. Lääkäri kysyi vain, olimmeko mieheni kanssa riidelleet matkan aikana. Mielialalääkitys aloitettiin uudestaan, ja oireet aaltoilivat. Hallikainen pystyi palaamaan töihin puolen vuoden sairausloman jälkeen. – Vieläkään en ole kokonaan irti mielialalääkkeistä. "Kerran unohdin puolisoni nimen” Liina Lahdenteen diagnoosi oli paniikkihäiriö ja vakava masennus. Nyt, kun hän on vajaan parin vuoden venlafaksiinin käytön jälkeen päässyt eroon lääkkeistä, hän sanoo voivansa paremmin kuin koskaan. – Pahimmillaan vain makasin sohvalla katsomassa leffoja. Kerran unohdin puolisoni nimen, pyörtyilin, ja jos katsoin nopeasti sivulle, katse ei pysynyt perässä. Sähköiskutuntemuksia meni pitkin kehoa, Lahdenne kertoo. Hän on nyt vuoden ollut ilman lääkettä ja suunnittelee opintoja. Mia Mattila toivoo, että saisi otettua viimeisen venlafaksiinia sisältävän lääkemurusensa ensi vuonna. – En ole lääkevastainen, mutta todella lääkekriittinen näiden vuosien jälkeen. Olen ilmeisesti todella herkkä sekä ravintoaineiden että lääkkeiden vaikutuksille, Mattila sanoo. Sari on saanut diagnoosin lääkkeiden haittavaikutuksista. Hän myöntää olevansa todella vihainen siitä, että hän sai paroksetiinilääkityksen ilman kunnollista diagnoosia, ja oireet vaikuttivat monta vuotta hänen normaaliin elämäänsä. Lisäksi häntä huolettaa, että hän on joutunut käyttämään lääkettä myös raskauksien aikana. Sarin pää ja sydän on kuvattu, koska hän sai rytmihäiriöitä ja toinen puoli puutui, mikä viittasi aivoinfarktiin. Pitkän sairauslomansa aikana hän menetti yhden työpaikan. Sarin lopullinen diagnoosi on kuitenkin määrittämätön lääkeaineen haittavaikutus. Suurin osa oireista on aivan samoja kuin muillakin tässä jutussa haastatelluilla on ollut.