Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Arvio: Runoklubia on kaivattu Porissa – ensimmäinen uuden Kajaus-yhdistyksen ilta veti baarin ääriään myöten täyteen

Lavarunous Susinukke Kosola, Lyyti, Jussi Kiova, Johannes K, Una Harnett. Kajaus-klubi esittää: koko ilta lavarunoutta! 30. maaliskuuta One For The Roadissa. Täyteen pakkautunut One For The Road sen todistaa – porilaiselle runoklubille on totisesti kertynyt kysyntää hiljaisten vuosien aikana. Baarin joka kolkassa vallitsee iloinen rupattelu, joka muuttuu kuuntelevaksi hiljaisuudeksi aina, kun on esiintyjien vuoro. Kolme runokirjaa julkaissut Susinukke Kosola antaa mainion startin ensimmäiselle Kajaus-klubille. Yleisökontakti on välitön, mutta esiintyminen ja lausunta intensiivistä, kun Kosola upottaa kuulijat vahvojen tekstiensä maailmaan simppelien äänimaisemien säestyksellä. Kosola löytää jatkuvasti nokkelia keinoja ilmaista isoja sisältöjä. Ihmiselle on ominaista etsiä hyvää tapaa kuolla, koska hän ei löydä hyvää tapaa elää. Yksi pääsky ei tee kesää, mutta yksi ydinkärki talven. Päätimme, ettemme koskaan kasvaneet, vaan maailma kutistui ympäriltämme. Ja niin edelleen. Sekä runokielen että runojen esittämistavan konventioita karttava Kosola päättää esityksensä meditaatioharjoitukseen. Hän kehottaa yleisöä ottamaan mukavan asennon. Hetkeä myöhemmin hän kehottaa tunnustelemaan muun muassa, kuinka nostalgian hyönteiset kävelevät ihosi nurjaa puolta. Aika veijari. Toinen esiintyjä Lyyti on laulaja-lauluntekijä, jonka ilmaisussa tekstit ovat niin suuressa roolissa, että lavarunoilijan viittakin hänelle sopii. Hän säestää pianolla viehättäviä kappaleitaan, joissa sanat ja melodiat soljuvat ihailtavan vapautuneesti ja luonnollisesti. Leikkisä ja jopa lapsekas ote hämää, sillä riveille mahtuu painavaakin asiaa. Lyyti on matkalla kaatamaan patsaita – muun muassa kähmijöiden patsaita ja niiden patsaita, jotka sanoivat, ettei vaimon sovi säveltää sinfoniaa. Silloinkin kun tehdään jotain hauskaa, mennään katsomaan tulipaloa tai vähintään jonnekin, minne ei ole kutsuttu. Lyyti laulaa myös iloisesti, kuinka hän haluaa tänään vain kolhia polvet ja nyrjäyttää jotain paikoiltaan. Kaksi ensimmäistä esiintyjää hinaavat riman niin korkealle, etteivät kaksi seuraavaa aivan samalle tasolle yllä. Jussi Kiova porautuu melko suorasukaisilla teksteillään seksin ja väkivallan kuvauksiin, mutta toisaalta antaa tilaa myös tuntemuksille mummon hautajaisissa ja humoristiselle pohdinnalle siitä, kuinka puolet ihmisistä on keskivertoa tyhmempiä. Kiovalla on tarjolla kiistatta tehokkaita punchlineja, mutta myös kliseisiä ilmaisuja. Turhan tutuissa vesissä kahlaa myös Johannes K , joka avaa pitkässä, tunnustuksellisessa runossaan erään romanssin anatomiaa. Johannes K:n tekstissä on eittämättä arvonsa, mutta mukaan eksyneet latteat sananparret syövät tehoa. Runoilloille vahvaa tulevaisuutta ennustaa myös se, että open mic -osuuteen uskaltautuu peräti kahdeksan esiintyjää ja esiintyjäparia. Sekä teemoiltaan että tyyleiltään vaihtelevissa esityksissä on paljon potentiaalia. Hienon illan päättää itseään kitaralla säestävä Una Harnett , jonka kaunis ääni ja voimakas tulkinta taipuvat moneen suuntaan niin omissa kuin lainatuissakin kappaleissa.