Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Bernie Sanders on liian radikaali demokraattien presidenttiehdokkaaksi – Yhdysvaltain esivaalit jatkuvat ensi tiistaina

Demokraattiehdokkaat ovat pyrkineet pyyhkimään Iowan pölyt kengistään ja vakuuttamaan äänestäjäkuntansa New Hampshiren osavaltiossa, jossa käydään esivaalit tiistaina. Myöhemmin helmikuussa vuorossa ovat Nevadan ja Etelä-Carolinan esivaalit. Mielipidemittaukset ennustavat New Hampshiren vaaleista menestystä Iowan kärkiparille, senaattori Bernie Sandersille ja Indianan South Bendin kaupungin entiselle pormestarille Pete Buttigiegille . Etukäteen presidenttiehdokkuutta on gallupien pohjalta vahvimmin veikattu entiselle varapresidentille Joe Bidenille . Iowassa Biden jäi neljänneksi ja kauas kärkikamppailusta. Tulos oli katastrofaalinen, mutta sen ei olisi pitänyt olla yllätys, sitä mieltä on Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Benita Heiskanen Turun yliopistosta. Heiskasen mukaan Bidenista tuli ennakkosuosikki vain siksi, että hänellä on entisenä varapresidenttinä tunnettavuutta. Sen sijaan ruohonjuuritasolla mikään ei ole puhunut sen puolesta, että Bidenilla olisi kansanliike takanaan. – Vaaleja ei voiteta ilman kansanliikettä. Vaalit käydään osavaltiotasolla, ja on aivan täysin samantekevää, mitä liittovaltion tasolla tehdyt gallupit ja niiden keskiarvot kertovat, Heiskanen sanoo. Ratkaiseva superpäivä maaliskuussa Paljon odotuksia on ladattu maaliskuun 3. päivän supertiistaihin, jolloin esivaalit käydään yhteensä 16 osavaltiossa. Supertiistaina jaossa on noin kolmannes delegaateista. Mukana ovat muun muassa isot osavaltiot Texas ja Kalifornia, jossa on osavaltioista suurin määrä delegaatteja. Maaliskuu on kokonaisuudessaan ratkaiseva kuukausi. Esimerkiksi Michiganin esivaalit testaavat ehdokkaiden suosiota esikaupunkilaisten, afroamerikkalaisten ja valkoisten työväenluokan äänestäjien keskuudessa, kertoo The New York Times analyysissään. Maaliskuussa esivaaleja käydään myös vaa'ankieliosavaltioissa, kuten Ohiossa ja Floridassa. – Maaliskuussa ollaan jo aika paljon viisaampia. Siihen mennessä putoaa ehdokkaitakin pois, Heiskanen sanoo. Voittaja vielä kysymysmerkki Tällä hetkellä vahvinta ehdokasta voidaan vain arvailla. Lopputulokseen vaikuttaa muun muassa se, millaisia liittoja kevään aikana syntyy, eli mitä pudonneiden ehdokkaiden äänestäjät tekevät. Iso kysymys on, kuinka pitkälle ehdokkaiden rahat riittävät. – Siinä vaiheessa ehdokkaat joutuvat tekemään päätöksiä, lyödäkö hynttyyt yhteen jonkun toisen kanssa vai mitä tehdään, Heiskanen sanoo. Jos Iowan kaltainen tappio jatkuu kahdessa seuraavassa esivaalissa, New Hampshiressä ja Nevadassa, Bidenin on Heiskasen mukaan vaikea enää kammeta itseään mukaan kamppailuun. Bidenin viimeinen toivonkipinä on Etelä-Carolina. Senaattori Elizabeth Warren taas tarvitsee jossain vaiheessa taakseen voiton voidakseen jatkaa kilpaa. Ensimmäisen eli Iowan esivaalin todellisena yllättäjänä voi pitää 38-vuotiasta Buttigiegiä. – Hän on nuori, dynaaminen, terävä, keskimatkan kulkija. Demokraattinen puolue on perinteisestä näitä moderaatteja halunnut ehdokkaaksi. – Tietysti hänellä on myös rasitteita. Hän on miehen kanssa parisuhteessa, ja esimerkiksi kristillinen oikeisto ei missään tapauksessa mene varsinaisessa vaalissa tällaisen ehdokkaan taakseni. Buttigiegin kohdalla kannatusta voi horjuttaa myös se, että hänellä ei ole kovin pitkää poliittista kokemusta. Sanders on demokraateille liian radikaali Demokraattiseksi sosialistiksi itseään kutsuvan Bernie Sandersin ongelmaksi voi koitua liika radikalismi. – Termi sosialisti on ollut punainen vaate Yhdysvaltain poliittisessa diskurssissa. He kokevat hänen agendansa liian radikaaliksi, Heiskanen sanoo. Sanders on ajanut muun muassa julkisin varoin maksettavaa terveydenhuoltojärjestelmää, 15 dollarin minimipalkkaa ja kohdistanut kritiikkiä hyvätuloisiin – ajatukset eivät aja raharikkaiden etuja. – Kyllähän suurin osa demokraattien puolue-eliitistäkin siihen eliittikategoriaan kuuluu, vaikka vaalipuheissa mitä sanottaisiin. Edellisten vaalien alla Wikileaks paljasti demokraattipuolueen tuskailleen ehdokaskilvan aikana, mitä tehdä Sandersin suurelle suosiolle, joka uhkasi Hillary Clintonin ehdokkuutta. Puolue pyrki laittamaan kapuloita Sandersin rattaisiin varmistaakseen, että Clinton tulee valituksi. Heiskasen mukaan puolueessa vallitsee jälleen paniikki Sandersin kannatuksesta, eikä demokraattinen puoluekoneisto halua häntä ehdokkaakseen tälläkään kerralla. Demokraattien hihassa on ainakin yksi mahdollisuus: superdelegaatit. Kun tavallisten delegaattien on puoluekokouksessa äänestettävä esivaalitulosten mukaisesti, superdelegaatit voivat valita ehdokkaansa vapaasti. – Puolue pitää käsissään valtaa sen suhteen, kuka valitaan ehdokkaaksi. Se tarkoittaa myös sitä, että prosessi ei ole täysin demokraattinen. Yleensä äänet ratkaistaan vain kansalaisten äänillä, tässä systeemissä asia ei näin mene, Heiskanen sanoo. Yhdysvalloissa puolueet valitsevat parhaillaan presidenttiehdokkaansa. Demokraateilla ehdokkuudesta kilpailee 11 ehdokasta, republikaaneilla Donald Trump on lähes varma ehdokas. Jokaisessa osavaltiossa järjestetään esivaalit, joista osa tapahtuu vaalikokouksena. Viimeiset esivaalit käydään kesäkuussa. Jokaisessa osavaltiossa on sen koon mukaan jaossa tietty määrä delegaatteja, jotka jakautuvat ehdokkaille esivaalimenestyksen mukaan. Demokraattipuolue kokoontuu heinäkuussa puoluekokoukseen, joka valitsee ehdokkaan. Puoluekokouksessa delegaattien on äänestettävä esivaalien tulosten mukaan sitä ehdokasta, joka on saanut kyseisen delegaatin tuen. Puolueella on myös superdelegaatteja, jotka ovat puolueen vip-henkilöitä, esimerkiksi entisiä kuvernöörejä, senaattoreita, presidenttiehdokkaita, varapresidenttejä tai muita pitkäaikaisia jäseniä. He saavat äänestää vapaasti välittämättä esivaalien tuloksista. Voittajan on saatava tuekseen yli puolet delegaateista. Vuoden 2020 vaaleihin sääntöjä muutettiin siten, että superdelegaatit pääsevät mukaan vasta toisella äänestyskierroksella.