Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Höyrynakkeja, hedelmämerkkareita ja grillitappeluita – Porin torirakennus tarjoaa paljon muistoja, mutta nyt on aika kääntää uusi sivu

70-luvulla oli elämys, kun lähdimme äidin kanssa kaupungille. Hyppäsimme Musan Kraftmanintieltä tai Tommilantietlä bussiin, jonka määränpäänä oli Porin kauppatori. Asiat hoidettiin kaupungilla, ja reissun päätteeksi sain aina torilta höyrynakkeja. Jos pienen matkaajan yllätti vessahätä, menimme rappusia torirakennuksen alle. Siellä vanha nainen ojensi palan wc-paperia käteen. Oli kylmä ja haisi pahalle. Äitin kanssa kun käytiin kaupungissa, niin ostettiin bratwurstisämpylä kaikilla mausteilla ja syötiin kotona. Oli niin hyvää.* Muutamia vuosia myöhemmin kaupunkireissut tehtiin kavereiden kanssa. Torilta ostettiin aina irtokarkkeja. Kioskin lasin takana tutkimme läpinäkyvien, vierekkäin ja päällekkäin olevien karkkilaatikoiden sisältöjä. Kun myyjä avasi kioskin luukun, kylmään ilmaan tulvi lämmin ja makea haju, joka oli sekoitus kahvia, sokeria ja pienen tilan tunkkaisuutta. Markalla sai, karkista riippuen, 10–20 makeista. Myyjältä kysyi melkoista kärsivällisyyttä palvella vähärahaisia, mutta vaativia asiakkaita. "Yks sitruunapommi, yks salmiakkipommi, kaks hedelmämerkkarii, sit yks tommone ruskee tost kolmannest rivist alhaaltpäi ja niinku toine vasemmalt. Kui paljo ny o menny rahaa?" Olin muutamana kesänä 70-luvun puolivälissä töissä R-kioskissa. Kioskissa oli kaksi luukkua: toisesta myytiin lehtiä ja otettiin vastaan veikkaus- ja lottokuponkeja, toisesta myytiin lähinnä karkkeja ja tupakkaa. Katri. Teini-iässä pyörittiin rännillä kelillä kuin kelillä. Jos oli onnenpäivä, jonkun taskun pohjalta löytyi rahaa. Torigrilliltä ostettiin lihapiirakka tai makkaraperunat. Ympärillä pyörivät muut nälkäiset ja viluiset teinit kuin lokit anoen "haukkua". Torin vessassa käytiin vain äärimmäisen äärimmäisessä hädässä. Kun mittariin kilahti 18 vuotta, torigrilli oli yksi vaihtoehto Albatrossissa vietetyn disco-illan jälkeen. Tappelut grillijonoissa ovat historiassa saaneet kulttimaineen hieman turhaan, sillä ei niitä nyt niin paljon ollut. Joskus toki. Parasta niissä oli se, että samalla poistui sakkia jonosta (pukarit ja niiden kaverit), joten ruokaa sai nopeammin. Olin 1980-luvulla rännillä poikaystäväni kanssa. Meille tuli riita, ja minä lähdin kulkemaan kiukkuisena kohti Gallen-Kallelankatua. Äkkiä kiiri kadulla kova huuto. Poikaystäväni oli kiivennyt Satapaskan katolle ja huusi sieltä perääni ensin nimeni ja perään: ”Mää rakastan sua!” Torin merkitys alkoi vähitellen muuttua 80-luvun lopulla. Suurien markettien rakentaminen näkyi, nuoret saivat nuokkarin ja yhä useammalla perhekunnalla oli auto tai kaksi. Julkisen liikenteen käyttö muuttui. Torirakennus, jota Satapaskaksikin kutsutaan, on tullut aikansa päähän. Sen tilalle pitää tehdä uusi, hieno ja paikkansa arvoinen rakennus. Lasiseiniä, kattoterassi ja tyylikkään yksinkertainen ulkomuoto. Jotain samankaltaista kuin ravintola Borg Eetunaukiolla: moderni, ajaton ja ympäristöön sopiva. Murskataan samalla porilainen mielikuva torin ympäristön DDR-ilmeestä. Rakennetaan näyttävä katseenvangitsija ja viihtyisä tila. Käännetään uusi sivu ja todistetaan, että torilla voi olla elämää ympäri vuoden. Kirjoittaja on kehityspäällikkö, joka haluaisi tulevaisuudessa istua uuden torirakennuksen katolla viinilasillisella. (*SK kysyi verkossa lukijoiden muistoja torirakennuksesta)