Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Juha Seppälän uutuusromaanissa täysin vastuuton romaanikertoja valtaa tilan ja historian

Kirjat Juha Seppälä: Syntymättömän testamentti. Siltala 2020. 257 s. Juha Seppälän (s. 1956) uutuusromaanissa on mitä kummallisin kertoja: syntymätön poikavauva Joel, joka menehtyy romaanin alussa äitinsä kohtuun tämän jouduttua auto-onnettomuuteen. ”Olen täysin vastuuton. Kaapissani ei ole kuin luurankoja. Minun ei tarvitse käydä tekstin ja maailman välistä rajaa, sitoutua yhteenkään tarinaan eikä tietää, mitä tapahtuu sivulla 98 tai miten kirja päättyy. En ole lukijalle mitään velkaa.” (s. 12) Onnettomuuspaikalla Seppälä repäisee aukon rinnakkaistodellisuuteen, sysää sinne syntymättömän Joelin ja antaa tämän raportoida kokemuksistaan yli kahdensadan sivun verran. Joel on yhtä lähellä elämää kuin kuolemaa. Sen vuoksi hän kykenee puhumaan vapaasti kuin vainaja – tai ainakin melkein. Joelilla ei ole perintöoikeuksia, koska hän ei ollut ehtinyt syntyä elävänä. Hän ei ehtinyt periä mitään eikä jättänyt perintöä, mutta tekee silti testamentin. Romaanissa on toinen henkilö, Alma, kaksivuotiaana menehtynyt tyttö. Hänestä kasvaa romaanin primus motor, eteenpäin vievä voima, vaikka hän ei sano, ajattele tai tee mitään mainitsemisen arvoista. ”Kuljetan Almaa mukanani, hän minua. Alma on tunkeilija, vieraslajin edustaja, kummajainen. Alma painaa, mutta yritän.” (s. 19) Joel on vakuuttunut siitä, että jos hän olisi saanut elää, hänellä olisi ollut kaikki edellytykset tulla taiteilijaksi. Taiteilijat syövät itseään ja läheisiään, ja siihen Joel olisi hyvin pystynyt. Sekä syntymätön sikiö että kirjailija pystyvät lausumaan silmää räpäyttämättä: vain minun tarinallani on merkitystä. Sitten Joel kuvittelee henkilön ja panee tämän liikkeelle ajassa ja paikassa. Fiktiivisen Sven Felixin ja todellisen Alman elämät risteävät vähän ennen vuoden 1918 sotaa. Alman elämä päättyy espanjantautiin, joka koronan tavoin lähtee liikkeelle jostain kaukaa, valtaa maailman kuin hyökyaalto ja saavuttaa lopulta syrjäisen salomökin, Alman kodin. Pikkutytön arkku on kevyt, suru painava. Tykkäsin kovasti Seppälän kielestä, joka soljuu lauseesta ja kappaleesta toiseen kuin joki, joka on välillä leveä, toisinaan kapeampi. Syntymättömän testamentti on toimiva kokeellinen romaani. Joel tavoittelee murtaa kirjallisen fundamentalismin taloudellisista kytköksistä piittaamatta. Kun vanhanaikainen romaani käsittelee yhteiskunnallisen todellisuuden aiheita yhä uudelleen synteesin kautta, on kerrontaa muutettava radikaalisti. Tiesitkö muuten, että ihmisellä on 600 lihasta, joista jokainen osallistuu kävelyyn? Tämän tietää Seppälän mieshenkilö, joka ihailee naisystävässään eniten juuri tämän kävelytyyliä. Jos kättään ojentamalla pystyy koskettamaan toista ihmistä, se kannattaa Seppälän mukaan tehdä.