Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tuska vähenee tiedolla, mutta se täytyy ottaa vastaan – koronavirus on osattava asettaa oikeisiin mittasuhteisiin hyvässä ja pahassa

Uuden koronaviruksen aiheuttamaan tautiin kuolee Suomessakin ennen pitkää ihmisiä. Määrä jää muutamiin tai nousee jopa satoihin. Tämä ei ole fakta, vaan tietoon perustuva looginen päätelmä, joka on syytä sanoa ääneen. Pitääkö paniikin siis alkaa? Ei todellakaan. Suomessa on todettu vasta muutama tartunta. Virus kuitenkin leviää maailmalla, ja on melkeinpä varmaa, että meilläkin tilanne muuttuu. Ihminen ei pysty sulkemaan rajoja mikrobeilta. Joka muuta väittää, keksii satuja. Panoksia voidaan laittaa epidemian rajoittamiseen, sairastuneiden hoitoon sekä lääkkeiden ja rokotteen kehittämiseen. Se on realismia. Eikä vieläkään tarvitse hysterisoitua. Ihminen pelkää hyvin usein mielikuvia. Pahimmillaan hän myös toimii niiden mukaan ja lisää samalla riskejä itselleen ja muille. Uuden koronaviruksen ja sen aiheuttaman COVID-19-taudin vakavuutta on syystäkin verrattu kausi-influenssaan. Muistutuksena: Suomessa se tappaa joka vuosi tuhatkunta ihmistä, maailmassa noin 400 000. Siis joka vuosi. Suuri osa kausi-influenssaan menehtyneistä on joko ikääntyneitä tai merkittävän perussairauden rasittamia. Kuolleisuus uuteen koronavirukseen saattaa olla influenssaa suurempi, mutta uusikaan virus ei tapa satunnaista vastaantulijaa lähtökohdista rippumatta. Osa – ehkä suurikin – COVID-19:een menehtynyt olisi sitä paitsi kokenut saman kohtalon kausi-influenssan vuoksi. Sekin on syytä muistaa, kun kuolleisuuslukuja mietitään. Kuulostaako kylmältä? Se ei ole tarkoitus. Todennäköisyyksien ja tilastojen tarkastelu ei ole epäinhimillistä, kun sillä halutaan ymmärtää syitä, seurauksia ja kokonaisuuksia. Siksi se ei myöskään vähättele jokaiseen vakavaan tapaukseen liittyvää inhimillistä surua – tarkastelutaso vain on erilainen. Tavallisen kansalaisenkin kannattaa katsoa tunteiden rinnalla (ei niiden sijaan) tosiasioita sellaisinaan. Se ei tarkoita, ettei ihminen välitä lähimmäisistään. Päinvastoin. Tieto ei useinkaan lisää tuskaa, vaan vähentää sitä ja auttaa toimimaan rationaalisesti. Ja tämä on paras apu riskien vähentämiseen. Tiedon sivuuttaminen sen sijaan lisää niitä. Otetaan esimerkkejä. Ihmiset ovat tottuneet vaatimaan ja valitettavan usein myös saamaan antibiootteja vaivoihin, jotka paranisivat ilmankin. Sen seurauksena meillä on yhä kovempia antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja, jotka tappavat Euroopassa jo yli 30 000 ihmistä vuodessa. Kyllä, vuodessa. Joka kolmas suomalainen kuolee sydän- ja verisuonitauteihin, joiden riskitekijät moni meistä sivuuttaa arjessaan. Osa ihmisistä vastustaa rokotteita ja heikentää samalla tappaviin tauteihin kehittyvää laumaimmuniteettia. Osa ei suostu sairauslomalle, osa ei välitä käsi- tai yskimishygieniasta. Viina vie Suomessa toista tuhatta henkeä vuodessa. Hukkumalla kuolee melkein sata, samoin tulipaloissa. Joku käyttää yhä tupakkaakin. Uusi koronavirus ei ole vähäpätöinen asia, mutta se pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Samalla tulisi ymmärtää oma roolinsa ja vastuunsa kokonaisuudessa. Epidemia on muistutus myös siitä, miten tieto saadaan korvien väliin. Siihen tarvitaan yleissivistävää koulutusta, kriittisen ajattelun opetusta, tieteen popularisointia ja journalismia – mutta ei klikkisellaista.