Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Miksi Suomen luontoon ei tule kivoja vieraslajeja? – Pingviinit, mangustit tai delfiinit olisivat hauskempia kuin kyttyrälohi ja hirvikärpänen

Luonto elää ja muuttuu koko ajan. Sitä ja olevaisuuden olemusta tuli mietittyä rantasaunan terassilla syksyn viimeisten puusaunalöylyjen ja uintivetojen jälkeen, kun kaveri lähetti viestin: "Onko siellä tällaisia?" Kysymys viittasi uutiseen, joka kertoi limaisten hyytelömöykkyjen leviävän vauhdilla Suomen järvissä. Vastenmielinen hyytelösammaleläin näyttäytyy sisävesiemme rannoilla runsaina, jopa jalkapallon kokoisina möllyköinä. Tämäkin siis vielä! Ennestään maahan ovat muuttaneet kyttyrälohi, espanjansiruetana, koloradonkuoriainen, mäntyankeroinen ja hirvikärpänen sekä valkoposkihanhi ja merimetso. Kansansuosikeihin eivät lukeudu myöskään supikoira, koirasusi, minkki eikä Itä-Suomessa heinäkuussa havaittu sakaali. Ei-toivottuja vieraita ja valloittajia ovat myös kurtturuusu, lupiini, tarhatatar, sahalinintatar, lännenpalsami, japanintatar, hamppuvillakko ja kanadanvesirutto. Bonusvihulaisina on siedettävä sinilevää ja järvisyyhyä. Onko pesukarhu mukava tulokas? Floora ja fauna eivät pysy ennallaan, mutta miksi tänne tuntuu ilmaantuvan ja täällä leviävän vain perskärpäslajeja? Miksi Suomen luontoon ei tule pupujussimaisia kivoja vieraslajeja? Sellaisia voisivat olla hauskat pingviinit, mangustit tai delfiinit. En panisi hanttiin, vaikka puiden latvoissa lauleskelisi räkättirastaita suloäänisempiä kanarialintuja, vesissä uiskentelisi psykedeelisiä mandariinikaloja ja ojien pientareilla kasvaisi orkideoita. Tai ehkä ei sittenkään. Todennäköisesti nekin riehaantuisivat riesoiksi. Hiekkarannoilla kakkivia pingviinejä vainottaisiin, nurkissa vilistäviä mangusteja pyydystettäisiin ja jättiläisorkideoita hävitettäisiin talkoilla. Pesukarhun on ennustettu asettuvan Suomeen 2030-luvulla. Ennuste perustuu Saksassa jo miljoonaan yksilöön kasvaneeseen kantaan ja Latviassa tehtyihin havaintoihin. Laji on matkalla pohjoiseen. Pesukarhu on mukavalta vaikuttava eläin, mutta törkymöykky sekin on. Murtovarkaan näköiset otukset kiipeävät puihin, tuhoavat lintujen pesät ja tonkivat roskiksia kuin pahimmat dyykkarit. Eikö kehitysoppi tarkoita kehitystä? Englantilaisen luonnontieteilijän Charles Darwinin vuonna 1859 julkaiseman Lajien synnyn koko nimi on Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta . Siinä rantasaunan terassilla hyytelösammaleläimen olemassaolon tarkoitusta miettiessäni pähkäilin, että kehitysopin mukaan lajien tulisi kaiketi kehittyä. Luonto ei voi olla valmis eikä evoluutio loppua tai kääntyä pelkäksi degeneraatioksi tai sukupuutoksi. Erittäin pitkällä aikavälillä ekosysteemeihin pitäisi kai edelleen syntyä uusia entistä elinkelpoisempia kasveja ja eläimiä – Homo -suvun nisäkkäät mukaan lukien. Ehkä tuo on kuitenkin vain itsekkään ihmisen mielipide. Suuri osa muutoksista on sitä paitsi ihmisen syytä.