Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Netflixin suosikkisarja Altered Carbon hyökkää tylsyyttä vastaan hinnasta välittämättä

Kolumni Suoratoistopalvelu Netflix julkaisi helmikuun lopulla odotetun uuden tuotantokauden jättisatsauksestaan Altered Carbon / Muuntohiili . Kaksi vuotta sitten julkaistu ensimmäinen tuotantokausi oli menestys kautta maailman, myös Suomessa. Suurten katsojalukujen lisäksi kyberpunk-sarja keräsi myönteisiä arvioita myös kriitikoilta. Pääosan esittäjä, ruotsalaissyntyinen Joel Kinnaman , sai ison sulan hattuunsa. Matrix (1999) opetti kertaheitolla katsojat ympäri maailmaa eläytymään vauhdikkaaseen kyberpunkiin. Muuntohiilessä viihteellisyys on viety pitemmälle, kuin toiselle asteelle. Ensimmäisestä tuotantokaudesta löytyi kosolti viihdyttäviä elementtejä: splatter-väkivaltaa, paljasta pintaa, vangitseva dekkarijuoni, vauhdikkaita toimintajaksoja, uskonnollista pohdiskelua (joka vetoaa varsinkin amerikkalaiseen katsojaan), elämän pitkittämisen eettistä mietiskelyä ja niin edelleen. Suoratoistopalvelut kilpailevat katsojista miljardibudjeteilla. Muuntohiilen tuotantokustannuksia ei ole julkistettu. Joel Kinnaman totesi kuitenkin kaksi vuotta sitten, että sarjan ensimmäisen tuotantokauden budjetti olisi ollut suurempi kuin Game of Thronesin kolmen ensimmäisen tuotantokauden yhteensä. Puhutaan siis useista sadoista miljoonista euroista. Katsoin toisen tuotantokauden yhden viikonlopun aikana. Pika-analyysi kallistuu kielteiseen suuntaan: Tarina ei kantanut entiseen malliin, syvällisyys puuttui lähes täysin ja myös viihteelliset elementit olivat puutteelliset. Lässähtikö toinen tuotantokausi siis pannukakuksi? Jo vain. Synkkäilmeistä draamaa riitti jokaiseen kahdeksasta jaksosta. Ainoa piristävä poikkeus oli Chris Connerin esittämä hauska tekoälyolento Poe – hauska parodia todellisesta amerikkalaiskirjailijasta. Näyttelijät pärjäsivät sinänsä erinomaisesti, mutta heikko käsikirjoitus veti koko tarinan polvilleen. Siinä ei paljon kunnon näyttelijäntyö auta, jos juoni pysähtelee tämän tästä kuin yskivä moottori. Muuntohiilessä olisi kyllä ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. Tulevaisuus, jossa ihmisen fyysinen muoto ei ole vain kertakäyttöinen ja on myös muokattavissa, inspiroi paljon kiehtovia eettisiä kysymyksiä. Valitettavasti käsikirjoittajat pitivät näitä ikuisuuskysymyksiä kaukana tarinankerronnan keskiöstä. Suurien aiheiden sijasta keskityttiin siihen, mitä katsoja muka halusi nähdä. Lopputulemana oli tyhjyyden vaikutelma, jota ruokki turhautuminen. Suuret odotukset, isot pettymykset. Kirjoittaja on ulvilalainen opettaja ja kulttuurijournalisti.