Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tyhjät stadionit ovat pienentäneet merkittävästi kotikenttäedun roolia

Euroopan suuret jalkapallosarjat heräsivät koronaviruspandemian kynsiin jääneessä urheilumaailmassa ensimmäisten joukossa, mutta otteluiden katsojakokemus on ollut hyvin erilainen. Jättimäiset stadionit ovat muuttuneet kolkoiksi urheilupyhätöiksi ilman yleisöä. Miten kotiedun merkitys on muuttunut, kun yleisöä ei ole enää pitämässä omiensa puolia? Vedonlyöntiammattilainen Daniel Rantanen analysoi eurojalkapalloa vuosittain jopa 750 ottelun verran. Rantasen mukaan yleisöttömyys on merkittävä tekijä jalkapallo-otteluille, mutta hän pitää kotietua myös vaikeana arvioitavana sen spekulatiivisuuden takia. – Mistä kaikista komponenteista se muodostuu? Yleisö, matkustus, tuttuuden tunne, psykologiset tekijät, Rantanen luettelee. – Jostain olen lukenut sellaistakin, miten "puolustetaan omaa maaperää". Tässä tullaan siihen, miten kotiedun pilkkoo ja miten paljon mikäkin seikka merkitsee. Otoskoot ovat vielä pieniä Saksan Bundesliigassa vierasjoukkueet juhlivat koronatauon jälkeen, sillä loppukauden 82 ottelusta 45 prosenttia päättyi vierasjoukkueen voittoon. Vierasvoittoprosentti nousi reilut 10 prosenttiyksikköä ennen koronataukoa pelatuista kauden otteluista. Myös Espanjan liigassa ja Valioliigassa kotivoittojen määrä on prosentuaalisesti laskenut tauon jälkeen. Rantanen arvioi, että Euroopan suurissa jalkapalloliigoissa kotietu on kutakuinkin puolittunut yleisöttömyyden takia. Yksi puolesta puhuva mittari suurissa sarjoissa on xG-lukema eli joukkueiden maaliodottama (engl. expected goals). Pelkkiä voittotilastoja hänen mukaansa on tässä vaiheessa kuitenkin turha tuijottaa, sillä otoskoot ovat toistaiseksi hyvin pieniä. Myös otteluohjelma on merkittävä tekijä näin lyhyessä otannassa. – Puhtaissa maaleissa ja voitoissa on niin paljon sattumaa, että se on kuin nopalla heittäisi. Päätelmien tekeminen puhtaasti tuloksista on hyvinkin vaarallista. Kotijoukkueille on vihelletty tiuhemmin tauon jälkeen Urheilutoimittaja L. Jon Wertheim ja ekonomisti Tobias Moskowitz tutkivat vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Scorecasting kotikenttäetua. Kaksikko päätyi siihen, että etu muodostuu pitkälti kotiyleisön tiedostamattomasta vaikutuksesta tuomareihin. Valioliigassa, Bundesliigassa, Espanjan liigassa sekä Italian liigassa kotijoukkueiden virhemäärät ja keltaiset kortit ovat lisääntyneet koronatauon jälkeen. Koronatauon jälkeen jokaisessa neljässä sarjassa kotijoukkueille vihellettiin enemmän rikkeitä kuin vierasjoukkueille, kun asetelma oli päinvastainen ennen koronataukoa pelatuissa tämän kauden otteluissa. Rantasen mukaan tuoreissa lukemissa voi olla vinha perä: tuomarin pilli viheltää herkemmin kotipelaajille, kun yleisöä ei ole lehtereillä. Oikeita vastauksia kotiedun arvioinnissa ei kuitenkaan hänen mukaansa ole. – Se on täysin joukkuekohtaistakin, miten yleisöttömyys vaikuttaa. Dortmundilla on esimerkiksi normaalisti keltainen seinä ja hirveä tunnelma. Kyllähän se ehkä kirpaisee heitä enemmän kuin jonkin kolkon stadionin joukkuetta. – Se mihin suuntaan kotietu muodostuu, on melko hankalaa ennakoida. Miten tällaiseen uuteen tilanteeseen totutaan? Rantanen huomauttaa, että jo videoerotuomari VAR pienensi kotietua, sillä se tasoitti kotijoukkueen saamia suurimpia tuomarietuja. Koronan jälkeisen jalkapallon suurimmaksi muuttuneeksi tekijäksi Rantanen nostaa yleisöttömyyden. Seuraava merkittävä tekijä on otteluruuhka, joka vie tällä hetkellä pelaajat äärirajoille Englannissa, Espanjassa ja Italiassa. Tuoreelle viiden vaihdon säännölle hän ei sen sijaan anna juurikaan painoarvoa. – Juuri näin laskelmia, että Burnleyn koutsi ( Sean Dyche ) on tehnyt tauon jälkeen keskimäärin jokin 1,5 vaihtoa per peli, Rantanen naurahtaa.