Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Analyysi: Luvassa on kitkerän kalkin juontia – keskustalla alkaa armoton jälkipyykin pesu

Keskustaväki heräsi vaalipäivän jälkeiseen aamuun sekä pettyneenä että hämmentyneenä. Vaikka gallupit olivat kilkattaneet heikkoa tulosta kuukausikaupalla, taisi 13,8 prosentin rökäletappio olla silti yllätys. Väki tiesi, että katkeraa kalkkia juodaan, mutta ihan näin kitkerää sen ei odotettu olevan. Olihan takana loppuriuhtaisu 100 000 grillimakkaran, satojen hernerokkalitrojen ja kymmenien tuhansien ajokilometrien voimin. Yhtään enempää ei tilaisuuksia olisi ennätetty järjestää, kampanjaväki totesi. Se on varmasti totta. Kun seilasi vaalitoreilla, keskustan väki riensi ensimmäisenä ojentamaan kuusentaimia, pipareita ja muuta vaalitavaraa. Yrittämisestä ei tulos ollut kiinni. Puoluetoimistossa Apollonkadulla alkoi heti analysointi siitä, mikä meni pieleen. Väki miettii ehdokashankintaansa, kampanjansa onnistumista ja ylipäätään sitä, miksi hallituksen hyvät teot eivät purreet vaalikansaan. Istuvia kansanedustajia oli 49, nyt heitä saapuu Arkadianmäelle 31. Tulos on historiallisen huono. Siinä ei mieltä nostata edes Suomen kartta kuntineen, joka edelleen on sakeanaan keskustan vihreästä. On totta, että suuret, makrotalouden uudistukset ovat vaikeasti hahmoteltavissa. Kuntatyöntekijää, jolta on viety lomarahoja, ei paljon lämmitä tieto valtion velkaantumisen taittumisesta. Hallituksen aikaansaannokset olivat suuria möhkäleitä, joista tavallinen tallaaja ei jaksanut kiinnostua. Toisaalta, jos mikään puolue ei uskaltaisi käydä suurten uudistusten kimppuun, niin se tiesi olisi nopeasti kuljettu loppuun. Keskustan eduskuntaryhmä kokee perusteellisen myllerryksen. Poikkeuksellinen suuri määrä pitkän linjan poliitikkoja jätti talon vapaaehtoisesti. Heitä oli kymmenkunta. Nyt edustajamäärä tipahtaa 18:lla. Moni nimekäs edustaja putosi eduskunnasta. Heitä ovat muun muassa Kimmo Tiilikainen, Juha Rehula ja Tuomo Puumala. Ryhmään tulee kahdeksan uutta edustajaa. He ovat kaikki nuorehkoja. Tätä puolue voi kaiken tappion keskellä pitää hyvänä signaalina: uusia voimia kehiin. Vaalitulos oli puolueelle tappion lisäksi ennätyksellisen epätasainen. Helsingin vaalipiiristä ei saatu edes yhtä edustajaa. Se on kova takaisku. Lisäksi kaksi maakuntaa jäi ilman kansanedustajaa: Kainuu ja Kymenlaakso. Tätä pidetään ennenkuulumattomana. Minne keskustan äänet sitten valuivat? Osa jäi kotiin. Onhan läpi hallituskauden napistu siitä, että keskusta on toteuttanut liian oikeistolaista politiikkaa. Alkiolaisuus on unohdettu. Vaikka keskustaväki on kuulu siitä, että se pystyy hädän hetkellä kokoamaan joukkonsa, on tämä vaalikausi ollut näköjään liikaa. Keskustan ääniä satoi myös perussuomalaisten laariin. Tarkka analysointi näyttää, kuinka paljon. Neljä vuotta sitten keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä huudettiin Suomen pelastajaksi. Tilaisuuksissa nähtiin jopa hurmoshenkistä yhteenkuuluvuutta. Politiikan ulkopuolelta tullut, yritysmaailmaan tottunut Sipilä sai vaali-iltana tuta, että politiikassa nousut ja laskut ovat nopeita, vaikka asioiden päättäminen onkin usein sitä kuuluisaa vatulointia. Lähipäivinä pohditaan, mikä on Sipilän kohtalo. Kun gallup-luvut näyttivät maaliskuussa kannatuksen olevan nipin napin 14 prosenttia, pääministeri totesi, että hän ei aio asettua uudelleen ehdolle puolueen johtoon. Vaali-iltana Sipilän lähtölaskennasta ei puoluetoimistolla puhuttu mitään. Liioin ei kuultu vankkoja kannanottoja siitä, pitäisikö keskustan jäädä sovinnolla oppositioon. Pääministeri totesi, että kaikki mahdollisuudet pidetään avoimia. Kun kuuntelee mielipiteitä maakunnista, osa mielii punamultahallitukseen, osa jäisi oppositioon. Jälkimmäisen ryhmän kannattajat ajattelevat, että uusi polvi saa rauhassa varttua ja vaikuttaa oppositiopolitiikalla maan menoon. Vaalitulos todistaa myös sen, että kannatus ei parane puoluesihteeriä vaihtamalla. Kesällä 2018 nyt eduskuntaan valittu Jouni Ovaska jätti pestinsä ja tilalle tuli Riikka Pirkkalainen. Molemmat ovat kovia työmyyriä, mutta puheenjohtaja on se, joka antaa puolueelle kasvot. Meneillään olevat uudistukset määräävät sen, onko hän paha vai hyvä poika. Sipilä kuvaili itse, että hän on kasvot, joka saapuu harva se ilta suomalaisten olohuoneeseen tv-ruudulla ja kertoo kansaa kurittavista uudistuksista. Nyt jännitetään, onko sdp:n Antti Rinne yhtä usein televisiossa ja samalla asialla. Onhan rahaministeriö jo heitellyt tulevalle vaalikaudelle miljardien eurojen sopeuttamistarpeet.