Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Porissa klassinen pukki kaalimaan vartijana -tilanne: Ympäristövalvonta siirtyy elinkeinotoimen alle

Porin kaupunki aikoo siirtää ympäristötoimen samalle toimialalle elinvoiman edistämisen kanssa. Kyseessä on osa samaa uudistusta, josta SK on aikaisemmin kertonut muun muassa sen, että kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkoselle (sd.) luodaan oma esikunta. Hallintouudistuksen valmistelu on tuttua porilaista laatua. Uudistusta on veivattu kaikessa hiljaisuudessa ja esimerkiksi ympäristötoimen työntekijöitä osallistettiin niin, että moni sai lukea uutiset tiedotteesta. Aivan täysin selvää ei ole, kuka hallintouudistuksen on valmistellut, mutta tulossa se joka tapauksessa on. Kunhan vain kaupunginhallitus ja -valtuusto hoitavat muodollisen päätöksenteon. Perinteisesti on ajateltu, että pukki on huono vahti kaalimaalle ja ympäristövalvonta on syytä pitää erillään elinkeinotoimesta. Näin varmistetaan se, että lupaprosessit saavat riippumattoman käsittelyn. Ei ole mitenkään tavatonta, että luonnonsuojelu ja ympäristöasiat ovat ristiriidassa elinkeinopoliittisten tavoitteiden kanssa. Porissa näin kävi muun muassa silloin, kun Ahlaisiin sorvattiin tuulivoimapuiston kaavoitusta, jonka valtuusto hyväksyi tiukassa äänestyksessä paikallisten asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Liiketaloudelliset intohimot joutuivat törmäyskurssille kuntalaisten ympäristöhuolien kanssa myös Fortumin Meri-Porin tuhkanpesulaitoksen kanssa. Tässäkin tapauksessa elinkeinotoimi veti pidemmän tikun. Vastaavanlaista projektia suunniteltiin valtionhallinnossa pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kaudella. Tuolloin ajatuksena oli yhdistää ely-keskukset ja aluehallintovirastot uuteen lupa- ja valvontavirastoon. Elinkeinoelämän keskusliitto EK oli pitkään lobannut ympäristölupien myöntämistä ja valvomista saman katon alle, mutta hanke kaatui soten mukana. Elinkeinotoimen ja luonnonsuojelun yhdistämistä voi perustella sujuvammalla byrokratialla ja vaikkapa sillä, että ympäristöviranomainen otetaan alusta asti mukaan uusiin elinkeinopoliittisiin hankkeisiin. Se on idealismia. Uuden elinvoima- ja ympäristötoimialan johto joutuu ennen pitkää sellaiseen tilanteeseen, jossa on painotettava toista. Tasapainoilu ei ole helppoa, se on myönnettävä. Veroeuroista on pula, mutta luonnon voi pilata vain kerran.