Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Anneli ei polta enää tuikkuja, koska yhdestä syttyi melkein tulipalo – Seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä huolestui ja ryhtyi ennaltaehkäisemään tulipaloja asiakkaidensa kodeissa

Viime vuonna Suomessa liekehti yli 2 000 rakennusta. Satakunnassa tulipalo syttyi vuonna 2019 reilussa sadassa rakennuksessa. Liekit olisivat voineet roihuta huomattavasti useamminkin, sillä pelastustoimen tilastojen mukaan lähes 300 satakuntalaisrakennuksessa oli viime vuonna tulipalon vaara. Paloturvallisuus koskettaa meistä jokaista, mutta erityisen suuri merkitys sillä on vanhuksille. Heidän liikuntakykynsä on usein heikentynyt, mikä hidastaa onnettomuustilanteissa pelastautumista. Iäkäs ihminen tarvitsee tavallisesti myös apua, jotta hänen kotinsa paloturvallisuus pysyy ajan tasalla. Palovaroittimista huolehtiminen jää yleensä lasten ja muun lähipiirin vastuulle, toteaa paloesimies Jarno Joensuu Satakunnan pelastuslaitokselta. Joensuu pohtii heti toteamuksensa perään sellaisten vanhusten asemaa, joilla ei ole huolehtivia omaisia. Paloesimies nostaa yhdeksi ratkaisuksi kotihoidon, joka saattaa olla ainoa taho, joka kohtaa vanhuksen hänen arjessaan. – Olisi erittäin hyvä, jos kotihoito pystyisi ottamaan palovaroitinten tarkistamisen tehtäväkseen. Keskeinen ongelma vanhusten paloturvallisuudessa on Joensuun mielestä se, etteivät iäkkäät usein pysty huolehtimaan palovaroittimistaan omatoimisesti. Tällöin vaikkapa patterin vaihtaminen jää helposti roikkumaan, eikä varoittimesta ole mitään hyötyä. Keinoja tulipalotilanteeseen varautumiseen ja palojen ennaltaehkäisyyn on lukuisia. Jotkut ovat kuitenkin oleellisempia kuin toiset. Joensuun mukaan eräs paloturvallisuusasia jää hälyttävän usein miettimättä ja tarkistamatta. Se on varauloskäynti. Jos makuuhuone sijaitsee rakennuksen yläkerrassa ja varauloskäynti sieltä on ikkunan kautta tikkaita pitkin ulos, on oleellista selvittää, pystyykö reittiä oikeasti käyttämään. – Varauloskäynnistä ei ole mitään hyötyä, jos se on asukkaalle toimimaton. Joskus paloturvallisuudesta saa konkreettisen muistutuksen. Niin kävi Noormarkussa asuvalle Anneli Lindholmille . Hänen asunnossaan oli vähällä syttyä tulipalo, kun hetkeksi valvomatta jäänyt tuikku ei sammunutkaan itsekseen. Kaksi tuikkukynttilää oli palanut Lindholmin pöydällä jo pitkään, ja toinen oli juuri palanut loppuun ja sammunut. Lindholm arveli niin käyvän ennen pitkää toisellekin tuikulle. Pian edessä oli kuitenkin pelottava tilanne, kun valvomatta jääneestä tuikusta nousi kolmisenkymmentä senttimetriä korkea lieska. Kaikeksi onneksi pöydällä ei ollut paperia tai muutakaan helposti syttyvää. Palo ei ehtinyt levitä ja Lindholm sai liekin sammumaan veden avulla. – Ei siinä älynnyt hakea sammutuspeitettä, vaikka minulla sellainenkin on. Muita läheltä piti -tapauksia Lindholmille tai hänen lähipiirilleen ei ole käynyt edes menneinä aikoina, jolloin oli pärekattoja ja joulukuusessakin aidot kynttilät. Hän muistelee miten lapset jätettiin vahtimaan pienten jalkojen varassa olevia kuusenkynttilöitä, kun äiti meni lypsämään navettaan. – Silloin oli varmasti joku korkeampi varjelus kuin nykypäivänä. Vaikka tuikun kanssa sattuneesta vahingosta on jo aikaa, se pelästytti Lindhomin todella. Tuikut ja muut kynttilät ovat edelleen varmuuden vuoksi tallessa, mutta ne ovat pysyneet visusti kätköissään. – Sen jälkeen en ole polttanut yhtäkään tuikkua. Noormarkun seurakunnan diakoniatyössä vapaaehtoisena toimiva Satu Uutaniemi huolestui erityisesti iäkkäiden yksinasuvien paloturvallisuudesta ja päätti ryhtyä tuumasta toimeen. Hän alkoi kotikäynneillään kiinnittää huomiota tulipalojen ennaltaehkäisyyn. Asiakkaidensa luvalla Uutaniemi järjesteli keittiöitä uudelleen ja vei vanhoja sähkölaitteita kierrätykseen. – Monilla on verhot pattereiden päällä ja kaapeissa muhii vanhoja laitteita ja litiumpattereita. Uutaniemi sai myös Anneli Lindholmin vaihtamaan keittiönsä järjestystä. Lindholm kertoo Uutaniemen ihmetelleen miksi hän säilyttää patalappuja mikron päällä. – Ne olivat aina olleet siinä, mutta eivät ole enää. Yksin asuvien vanhusten parissa työskenteleminen on opettanut Uutaniemelle, että turvallisuus koostuu pienistä asioista. Hän työskentelee vapaaehtoistoimien lisäksi kotipalveluyrittäjänä. Uutaniemen mukaan pitkälle päästäisiin jo sillä, että kaikkien iäkkäiden kodeissa olisi toimiva palovaroitin ja liesivahti. Lisäksi hän korostaa tiedon jakamisen tärkeyttä. Uutaniemi uskoo vanhusten tarvitsevan ennen kaikkea selkeitä ohjeita ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Esimerkkinä eri tahojen välisestä yhteistyöstä hän mainitsee kotipalveluhenkilöstön velvollisuuden ilmoittaa havaitsemistaan paloturvallisuuden puutteista eteenpäin. – Vaikka tällainen velvollisuus on, kaikki eivät luultavasti tiedä siitä. 11. helmikuuta vietetään hätänumeropäivää.