Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Nouseeko Suomesta urheilun huipulle yksilöitä vai joukkueita?

Pasi Mattila otsikoi karkauspäivän pääkirjoituksensa (SK 29.2.) ”Yksilöurheilun resursseja voisi siirtää enemmän joukkuelajeihin”. Kirjoitus sattui sikäli ikimuistoiseen päivään, että Salpausselän kisoissa Iivo Niskanen voitti miesten perinteisen 15 km hiihdon ja Krista Pärmäkoski sijoittui kolmanneksi naisten perinteisen kympillä. Näitä Mattila itsekin osasi toki nostaa etukäteen esiin. Meille Ässäfaneille jäi ehkä sitäkin syvemmin mieleen Roni Hirvosen ja Otto Kivenmäen ikävät loukkaantumiset Ässien ja Lukon kiihkeässä paikalliskamppailussa samana iltana. Seuraavana päivänä penkkiurheilijoita puolestaan kohahdutti uutinen Omanista: Sami Välimäki oli voittanut uusintakierroksen jälkeen golfin Euroopan kiertueen osakilpailun. Välimäki on tuttu nimi meille noormarkkulaisillekin - erityisesti Mattilan mollaaman yleisurheilun puolelta. Suuri urheiluyleisö muistaa heistä varmasti parhaiten Matti Välimäen, joka on viimeisin Ruotsi-ottelun lajivoiton 400 metrillä saavuttanut suomalaismies. Matin 22-vuotiaana juoksema Satakunnan piiriennätysaika 46,69 kertoo paljon siitä kehityskaaresta, joka tämän jälkeen hidastui ja katkesi harmillisiin jalkavaivoihin. Vaan eipä hätää, sillä nuorempia Välimäkiä on tulossa vielä samasta perheestäkin useammassa polvessa. Tällä haluan muistuttaa, että yleisurheilussa massat ovat kyllä kadonneet, mutta huippuyksilöitä se kato ei välttämättä vie mukanaan, kunhan kehitykselle annetaan suotuisa ympäristö ja lajin parissa riittää innokkaita sekä osaavia toimijoita. Penkkiurheilijana olen aidosti iloinnut Suomen menestyksestä joukkueurheilussa. Erityisesti jääkiekossa, jossa saavutetut miesten ja junioreiden (moraalisesti myös naisten) maailmanmestaruudet ovat olleet ikimuistoisia. Arvostan suuresti Suomen kansainvälistä menestystä myös lentopallossa ja koripallossa, pienempiäkään lajeja unohtamatta. Olympiakulta kyllä edelleen odottaa tuloaan, eikä mitalejakaan ole kesäolympialaisten puolella joukkuelajeista toistaiseksi herunut. Haluaisin vielä nostaa esille kilpaurheilun merkityksen koko kansakuntamme kilpailukyvyn kehittäjänä. Vaikkei elämä saa pelkkää kilvoittelua ollakaan, niin Suomen kansantalous on kuitenkin suuresti riippuvainen vientiyrityksistämme, ja niiden piirissä kilpailu jokaisesta kaupasta on äärimmäisen kovaa. Samoin on kilpailu kansainvälisessä työnjaossa, eikä vientisektorilla moni työpaikka Suomessa sen vuoksi olekaan kovin varmalla pohjalla. Suomalaisilla työpaikoilla tarvitaan hyvää joukkuepeliä, mutta myös työntekijöiden sisäistä yrittäjyyttä, yksilöllistä luovuutta sekä henkilökohtaista vastuunkantoa. Menestyvät joukkueurheilijat ovat yleensä myös huippuyksilöitä, samoin menestyvä yksilöurheilija kaipaa tänä päivänä ympärilleen huipputiimin. Yksilöurheilun kuihtuvia resursseja ei ole syytä siirtää joukkuelajeihin, vaan annetaan molempien urheilumuotojen säilyttää elinvoimansa, mitä voisi julkisin varoinkin entisestään lisätä. Pienenä kansakuntana meidän on opittava tunnistamaan huippulahjakkuudet niin koulussa, urheilussa kuin muillakin elämän aloilla ja tuettava heitä omissa valinnoissaan, missä myös perheen rooli korostuu. Yhteiskunta tai media eivät ole parhaita tahoja näitä valintoja tekemään, saati synnyttämään sitä paloa, joka vaaditaan maailman absoluuttiselle huipulle pääsemiseen. Tarvitsemme näitä roihuavia yksilöitä lisää myös Satakuntaan, entisten hiipuessa ja sammuessa pois. Ilkka Herrala Noormarkun Nopsan yu-nuorisopäällikkö ja seuran puheenjohtaja Alfa Laval Aalborg Area Sales Manager, Russia