Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Olisiko jo aika luopua kansallisvaltioista?

Tänään suomalaiset äänestävät edustajansa Euroopan parlamenttiin. Näin vaalien alla olen pannut merkille, että kansallismielisyydestä on tullut jonkinlainen kirosana. Yhdessä jos toisessa kirjoituksessa kansallismielisiä kuvaillaan äärioikeistolaisiksi, populisteiksi ja sisäänpäin kääntyneiksi impivaaralaisiksi. Juuri kansallismielisten uskotaan olevan netin valeuutisten takana. Kaikki tämä vaikuttaa merkilliseltä siinä mielessä, että Euroopan Unioni on edelleen eurooppalaisista kansallisvaltioista koostuva yhteistyöelin. Valtaosa poliitikoista haluaa unionin sellaisena myös säilyttää. Esimerkiksi EU-myönteinen Sixten Korkman totesi hiljattain kolumnissaan, että vain harvat idealistit haluavat tehdä EU:sta kansallisvaltion tuhoavan keskusjohteisen liittovaltion. Tavallinen kansalainen menee pikkuisen sekaisin. Jotenkin logiikka ontuu; kansallisvaltioista halutaan pitää kiinni – samalla kansallismieliset nähdään kuitenkin kaiken pahuuden aiheuttajana. Ehkäpä kansallismielisten voimakas leimaaminen liittyy meneillään olevaan valtakamppailuun. Suomessa kansallismielinen ajattelu nojaa snellmanilaiseen perinteeseen, jonka mukaan yksilön vapaus toteutuu parhaiten kansakunnassa, joka pystyy päättämään omista asioistaan. Sellaisessa yhteiskunnassa kansalaiset yhteisvoimin rakentavat turvallisen valtion. Sen vastakohta on liberaali globalisaatiomyönteinen ajattelu. Liberaalit idealistit ajattelevat, että yksilön pitäisi olla mahdollisimman vapaa valtion asettamista rajoituksista. Äärimmillään tämä tarkoittaa maailmaa, jossa valtioiden välillä ei ole mitään rajoja ja jossa vapaasti toimivat kansainväliset markkinat saavuttavat määräävän aseman. Näiden välimuoto on EU-keskeinen ajattelu. Jos EU:sta haluttaisiin tehdä liittovaltio, saattaisi sillä olla ainakin yksi hyvä seuraus: hallinnon portaat kevenisivät. Nykyisinhän me eurooppalaiset veronmaksajat kustannamme unionin raskaiden hallintoelinten lisäksi oman maamme hallinnon. Toinen vaihtoehto on purkaa EU:n byrokratian rattaita. Voidaanko kummastakaan hallinto-organisaatiosta vähentää väkeä, vai jatkuuko molempien paisuminen, siitäkin näissä vaaleissa taistellaan.