Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilaisen Jussi Matilaisen teokset ja näyttelyt hahmottuvat arkkitehtonisena rakenteena, jossa liikutaan kuin pelissä, johtolankojen ja aukkojen kautta huoneesta, ajasta ja galleriasta toiseen.

Kuvataide Jussi Matilainen: Sulkeuma 18.10. saakka. Galleria 3h+k, Yrjönkatu 4, Pori, avoinna ke-pe 12-18, la-su 11-16. Jussi Matilaiselta (s. 1979) nähdään jo toinen taidenäyttely Porissa vain muutaman kuukauden ja korttelin sisällä. Edellinen oli Porin taidemuseon kutsunäyttely Poriginal-galleriassa heinäkuussa. Siellä videoteoksen Kultakutri ja kolme karhua luontokohtaus päättyi kuvaan, jossa päähenkilö poimii lammesta timantin ja kääntelee sitä auringonvaloa vasten. Nyt Galleria 3h+k:ssa on esillä visuaaliselta kieleltään erilainen kokonaisuus, jossa timantti toimii avaimena näyttelystä seuraavaan. Composition -nimiset digitaaliset tulosteet esittävät kolmiulotteisia kuutioita, joiden pinnassa toistuvat viuhkalehtiset ornamentit. Kuutiopinojen geometriset silmänkääntötemput tuovat mieleen mahdottomista kuvioistaan tunnetun hollantilaisen M.C. Escherin (1898–1972) taiteen. Escheriin yhdistää myös kiinnostus kristallografiaan eli kiderakenteisiin ja niiden muotokieleen. Matilaisen videoanimaatiossa timantti näyttää avaavan portin maailmojen välillä. Toisaalla todentuu Poriginalissakin nähty, esityksellinen, karhea ja sosiaalinen taide. Tässä, nyt käsillä olevassa maailmassa etsitään kauneutta yksin, ääneti ja jopa empivin elein. Impression -sarjassa lehtikuviot limittyvät jokisuiston öisiin lumpeisiin. Kuviin on upotettu myös rakennusten muotoja, uima-altaita tai oviaukkoja. Aiheet tuovat mieleen paitsi karhuvideon näkymät Kirjurinluodolta, myös taiteilijan elokuvalliset akryylimaalaukset vuosien takaa. Taaksepäin tarkasteltuna Jussi Matilaisen teokset ja näyttelyt alkavatkin hahmottua arkkitehtonisena rakenteena, jossa liikutaan kuin pelissä, johtolankojen ja aukkojen kautta huoneesta, ajasta ja galleriasta toiseen. Sulkeuma -näyttely voi tuntua viileältä, varsinkin jos saapuu tilaan vailla aikaisempia yhteyksiä Matilaisen taiteeseen. Terävät muodot ja niukka kuvasto etäännyttävät, eivätkä teokset yritä ratsastaa kuvataiteen tutuilla hurmaustempuilla kuten suurella mittakaavalla, immersiivisyydellä tai visuaalisella runsaudella. Tässäkin näyttelyssä Matilaisen kuvallisen ilmaisun rinnalle nousee esseistinen tiedoteteksti, joka tavanomaisista lehdistömateriaaleista poiketen sanallistaa näyttelyä rikastavasti. Monimerkityksinen otsikko Sulkeuma sulkee tarinoita, tiloja ja huulia, sekä määrittää timanttien arvoa.