Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Jaksaa jaksaa! Lätkä-äiti ahertaa nurkumatta, kun lapsi kehittyy ja nauttii

Oma aika jää melko vähiin, mutta lätkämamma ei valita. Hommaa riittää, mutta se kannattaa! Porilainen Lotta Malén ja Luvialla asuva Helena Meikle ovat olleet lätkä-äitejä jo monta vuotta, sillä kummankin 2006 syntyneet lapset ovat pelanneet jääkiekkoa pienestä asti. Malénin poika Veeti Kinnunen ja Meiklen tytär Charlotta Lundström olivat kumpikin 3–4-vuotiaita, kun he aloittivat ensimmäiset kiekkoharjoituksensa. Charlotta innostui lätkästä pari vuotta vanhemman isoveljensä esimerkistä. Veetillä taas veri veti Patajunnujen joukkoon: hän näki näiden harjoittelevan, kun nassikka itse opetteli vasta luistelemaan. Mukaan oli päästävä heti, kun meno kävi sujuvaksi. – Veeti on altistettu jääkiekolle jo tosi pienestä: Hän oli vasta 16 vuorokauden ikäinen, kun vein hänet ensimmäisen kerran Ässien peliin, Lotta Malén nauraa. Malén myöntää itsekin olevansa jääkiekkohullu ihan jo sukunsa perintönä. Ei siis ihme, että myös Veeti-poika viihtyy kaukalossa. Myös Charlotta ottaa jääkiekon tosissaan. Hän pelaa ainoana tyttönä ikäistensä poikien kanssa Ässissä, mutta käy myös Panelian Raikkaan jääkiekkoharjoituksissa. Näiden lisäksi tyttö ehtii myös pelaamaan ringetteä. Jääkiekkoharrastus merkitsee jo 13-vuotiailla sitä, että harjoituksia on harva se ilta, ja viikonloput kuluvat pelireissuilla ympäri Suomea. Tämä merkitsee myös vanhemmille kuljetusrumbaa ja ajankulua. – En ole koskaan laskenut ajettujen kilometrien määriä, mutta kyllä niitä on paljon. Asumme Luvian "perämettässä", josta jo Luvian keskustaan on kahdeksan kilometriä. Poriin jäähallille on tietenkin vielä enemmän matkaa. Minun tai mieheni on siis kuljetettava Charlottaa. Ei myöskään ole mitään järkeä ajaa välillä kotiin, vaan harjoitusten väli tulee vietettyä siellä, missä treenit milloinkin ovat, kertoo Helena Meikle. Hän ei harmittele asiaa, sillä hän käyttää lapsen treeniajan hyödykseen. Meikle ei suinkaan notku aina hallilla, vaan lähtee vaikka lenkille tai uimaan. Lapsen harjoitusaikaa on siis myös ihan omaa aikaa. Myös Lotta Malén pärjää poikansa harjoitusrumbassa, vaikka hänellä ei ole autoa eikä edes ajokorttia. – Lätkäyhteisö on vahva, tunnemme toisemme jo monen vuoden ajalta. Muita vanhemmilta saa apua tarvittaessa kuljetuspulmiin. Voi miten monet kerrat olemme ajaneet kohti vaikka Turkua muutaman henkilöauton kolonnalla! On kyllä tullut sekin suora tutuksi. Malén on toiminut kolmisen vuotta Veetin ja Charlotan joukkueen jojona eli joukkueenjohtajana. Se merkitsee lisätöitä ja -vastuuta. Lätkävanhempien hommiin kuuluu myös talkootöitä. Niitä tekemällä voi kuitata osan harrastusmaksuista. Lätkäjunnujen isiä ja äitejä voi nähdä esimerkiksi paketoimassa marketin joulupaketteja, leimaamassa pääsylippuja ja myymässä joulukalentereita. Kun porukkahenki on hyvä, kaupanpäälle tulee kuitenkin myös vertaistuen jakaminen ja saaminen. – Lätkäarki toimii, vaikka lapselle vyöryvät päälle murrosiän kuohut. Minulle Veeti on ilmoittanut, että en saa enää tanssia katsomossa, koska häntä hävettää. Jos ihan pakko on, pikkusen saan heiluttaa toista olkapäätä, Lotta Malén nauraa. – Minulta Charlotta on puolestaan vaatinut, että en oikeastaan saisi osoittaa tuntevani häntä. Se on hieman vaikeaa, kun kuitenkin kuljen mukana yhteisillä pelireissuilla, Helena Meikle paljastaa. Lätkämammat luovat toisiinsa ymmärtävän katseen. Tutulta kuulostaa. Lätkävanhemmat saavat vertaistukea myös somesta. Facebookissa ja Instagramissa toimii lätkä-äitien yhteisö nimeltään Täydelliset Hockey-Mamat. Facebookissa äitejä on mukana noin 3 000. – Yhteisössä käydään vilkasta keskustelua junnulätkään liittyvistä aiheista, kuten ravinnosta, treenaamisesta ja levosta. Keskustelu on ollut ilahduttavan asiallista. Äidit tukevat ja kannustavat aidosti toinen toisiaan, kehuu yhteisöä luotsaava raumalainen Anu Elo . Myös Lotta Malén ja Helena Meikle kuuluvat yhteisöön. – Paljon siellä ryhmässä kysellään ja jaetaan ihan käytännön neuvoja. Ihan ykkösaiheita on, että miten kylmä missäkin jäähallissa on, naiset kertovat. – Se kylmyys on minun mielestäni lätkä-äitinä olemisen huonoin puoli. Olen tosi vilunarka, joten sopivaa pukeutumista on aina mietittävä tarkkaan, huomauttaa Helena Meikle. Toinen polttava aihe somekeskusteluissa on sopivat eväät. Paljon energiaa kuluttava lapsi tarvitsee runsaasti terveellistä ruokaa, joten lätkä-äideillä kuluu aikaa kokkaamiseen ja eväiden valmistamiseen. – Banaaneihin ovat kaikki jo niin kyllästyneitä! Mitä pitemmälle peliura etenee, sitä rankemmaksi kilpailu käy. Tämä heijastuu myös Hockey-Mamojen kirjoituksissa. – Paljon purnataan esimerkiksi lapsen saaman peliajan vähyyttä. Kyllä se pistää pohtimaan, jos lapsi lähtee mukaan pelireissulle, perhe maksaa siitä yhtä paljon kuin kaikki muutkin, ja sitten lapsi istuukin koko pelin ajan vaihtopenkillä. Ei ihme, että asia kuohuttaa myös somekeskusteluissa. "Jos ihan pakko on, pikkusen saan heiluttaa toista olkapäätä.