Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Hyvät talousneuvot tarpeen, kysyttäisiinkö kuntalaisilta?

Kuntien päättäjät joutuvat lähiviikkoina vaatimattomasti katettujen kokouspöytien ääreen. Päätöksenteon vuosikalenterissa ovat edessä talousarvioiden laatiminen vuodelle 2021. Kesäkausi antoi ansaitun hengähdystauon, mutta koronakauden ikävät talousvaikutukset eivät ole itsestään poistuneet. Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen. Hitaaksi väitetyssä Hämeen maakunnassa Hämeenlinnan kaupunki on herännyt toimeen. Kaupunki kääntynyt suoraan asukkaiden puoleen ja kysyy kansalaisten sekä sidos- ja vaikuttajaryhmien opastusta talouden tasapainottamiseen ( Kuntalehti ). Kaupunkilaisilta kysytään nyt samaa kuin joka puolella Suomea. Mistä kunta voisi säästää ja vähentää rahankäyttöä, kenties luopua joistakin palveluista ja toiminnoista. Kyselyssä on myös tilaisuus esittää kehitysideoita ja investointikohteita, joilla rakennetaan tulevaisuutta. Hämeenlinnan taloustilanne kuvannee keskivertoa kuntatalouden tilaa. Kaupungin taloudesta vastaava virkamies laskee sopeuttamistarpeen eli kulujen leikkaustarpeen olevan noin 20 miljoonaa euroa. Vaihtoehtona olisi kuntaveron kiristäminen. Talouden alijäämän tasapainottaminen vaatisi noin kahden prosenttiyksikön korotuksen. Tähän tuskin hämeenlinnalaiset innostuvat, eikä kai muuallakaan. Kuntalaisten osallistaminen ja osallistuminen on tietenkin kannustettavaa sekä yhteensopivaa demokraattisen päätöksenteon kanssa. Kyselyt ovat yksi keino virittää keskustelua. Vaan taitaa olla niin, että harvoin näin saadaan apua monimutkaisen talouden kokonaisuuden hallintaan. Helpointa on vastata, että mistä nyt ei ainakaan voi vähentää. Aina tietysti yhteen kohteeseen riittää rahaa. Tavallinen vastaus on sekin, että tämä on niin pieni meno, ettei sen leikkaamisella taloutta nosteta. Yleensä näitä perusteluja esittävät äänekkäimmät ja eniten yhteisestä kassasta rahavirtana hyötyvät, mutta maan hiljaiset tyytyvät osaansa. Nyt vain on niin, että menojen maksajista on puutetta tai vaihtoehtoisesti pitäisi löytyä niitä, jotka tinkivät osuudestaan ja etuuksistaan. Poliitikot ja talousoppineet verhoavat tämän esimerkiksi vaatimuksiin rakennemuutoksesta tai kehittämistavoitteiksi.