Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Suomen antidopinglaboratoriota vuosikymmeniä johtanut Antti Leinonen uudesta paljastuskirjasta: ”Ihme, että 2000-luvulla tuollainen on mahdollista”

Yleisurheilun MM-kisat Helsingissä vuonna 2005 jäivät historiaan paitsi rankkasateista myös uusinta-analyysissa paljastuneista venäläisten dopingkäryistä. Tapahtumista kertoo Moskovan antidopinglaboratorion entinen johtaja Grigori Rodtšenkov tuoreessa kirjassaan Voitto tai kuolema – Venäjän salainen dopingohjelma . Suomessa antidopinglaboratoriota johti Antti Leinonen aina 1980-luvulta 2010-luvulle saakka – siis myös Helsingin kisojen aikaan. Hän on lukenut Rodtšenkovin kirjaa. – Ihme, että 2000-luvulla tuollainen on mahdollista. Olen sitä mieltä, että se on mahdollista vain maassa, jossa koko yhteiskunnan toiminta on täysin valtion ohjaamaa. Leinonen muistaa vuoden 2005 kisat kiireisenä aikana laboratoriossa. Näytteitä analysoitiin yhteensä yli 700 kappaletta. Uudet käryt 2010-luvulla eivät yllättäneet Leinosta. – Oli tieteellisesti osoitettu, että tällaisia aineenvaihduntatuotteita kannattaa seurata, ja laboratoriot rupesivat niitä seuraamaan. On hyvä asia, että analytiikka ja tutkimus menevät eteenpäin, hän sanoo. Rodtšenkov ja Leinonen tapasivat useita kertoja ollessaan kollegoita Helsingissä ja Moskovassa. He muun muassa kävivät vierailuilla toistensa laboratorioissa 1990-luvun alussa. – Tämä kaveri, Grigori, on tutkijana ja tiedemiehenä huippuluokkaa. Nopeaälyinen kaveri, Leinonen sanoo. Varsinaista tutkimusyhteistyötä laboratorioilla ei ollut. Tavallisesti laboratoriot voivat auttaa toisiaan esimerkiksi vertailuyhdisteiden saamisessa. Rodtšenkov kehuu tuoreessa kirjassaan useaan otteeseen oman laboratorionsa tieteellistä toimintaa. Leinosen mukaan kehut pitävät paikkaansa. – He ovat julkaisseet kymmeniä dopingvalvonnan ja ja dopinganalytiikan erittäin varteenotettavia ja korkealaatuisia julkaisuja, joiden tutkimustuloksia hyödynnetään vielä tänä päivänäkin laboratorioissa, hän sanoo. Leinonen on lukenut kirjan lähes loppuun saakka. Hän kuvailee tuotosta vauhdikkaaksi. Leinosen mukaan kirjassa on kuitenkin useita asiavirheitä. Erityisesti harmitti suomalaisen laboratorion jääminen pois listasta, jossa lueteltiin vuonna 1985 toimineet akkreditoidut dopinglaboratoriot. Suomen laboratorio akkreditoitiin vuonna 1983. Leinonen korostaa, että kyse on lisäksi vain yhden henkilön subjektiivisesta näkemyksestä. Leinoselle ei herännyt epäilyksiä venäläisten dopingjärjestelmästä esimerkiksi vierailulla Moskovassa 1990-luvulla. – 2010-luvun lähestyessä kollegoiden kanssa kokouksissa alkoi olla vähän huhuja. Taisi olla jo lehtikirjoituksiakin siitä, että siellä on kaikkea hämärää. Mutta eivät nämä olleet tiedossa, hän sanoo.