Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Omaiset ovat voimaannuttava tekijä vanhuksen elämässä, miksi hylkäsimme sen voimavaran?

Olin alkuvuodesta kahdesti tapaamassa tytärtäni teho-osastolla hänen kärvistellessään A-viruksen kourissa. Huoli tyttärestä ja uskomus käyntieni positiivisesta vaikutuksesta sai minut pukeutumaan tarkoin säädetyssä järjestyksessä suojavarusteisiin ja istumaan hetken vierellään. Hanskojen läpi tunsin ihonsa polttavuuden, näin kyyneleet silmänurkissaan, kun tajusi, että äiti on rinnalla. Olin myös riittävän tuttu kertoakseni henkilökunnalle, että nämä kertomukset alttarille jätetyksi tulemisesta ja muista ihmeellisyyksistä ovat hourailua. Nyt katson surulla, kuitenkin samalla iloiten siitä, että vanhukseni ovat jo poissa, tätä vanhusten eristämistä. Omaiset ovat koronariski, mutta alati vaihtuvat hoitajat ilmeisesti eivät, kuten on tullut toteen näytetyksi palveluasuntojen koronakuolemissa. Kunnollinen kasvosuojus ja kertakäyttöhanskat omaisille vaikka omalla kustannuksellaan olisi varmasti suojatumpaa tapaamista, kuin ilman suojausta olevin hoitajien. Omaiset ovat kuitenkin se voimaannuttava valopilkku, olosuhteiden valvoja ja valtava voimavara vanhuksen ulkoilussa ja jopa ruokahalujen lisääjänä, mielialan kohottajana. Miksi olemme hylänneet tämän voimavaran ja lisänneet tuskaa puolin ja toisin? Itselleni on jäänyt ikuinen trauma siitä, etten osannut ja jaksanut taistella äitini puolesta hänen viimeisillä hetkillään, lääkäriä vastaan riittävästi. Erja Niemi Pori