Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Keihäänheiton maailmanmestari Tero Pitkämäki kertoo tuoreessa elämäkerrassaan, kuinka häpesi hyviä heittojaan uransa huipulla

Tero Pitkämäen keihäs lentää uusitulla Helsingin Olympiastadionilla melkein kuin ennen vanhaan. Kovin monta heittoa uudenkarhealle nurmikolle ei kuitenkaan sovi tehdä, ettei jää jälkiä. – Kuusi vuotta sitten heitin täällä edelliskerran maaottelussa, Pitkämäki sanoo. Olympiastadionille Pitkämäki on palannut tuoreen elämäkertansa myötä. Keijo Leppäsen kirjoittama Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä (Tammi) on julki, ja Stadion on sopiva paikka haastatteluille. Pitkämäki viipyi keihäänheiton huipulla harvinaisen pitkään, viisitoista vuotta. Lopettamispäätöksen hän teki viime syksynä, kun keihäs ei enää lentänyt Dohan MM-kisojen vaatimille metriluvuille. – Loppujen lopuksi oli hienoa, että sain tehdä niin pitkän uran, eikä tarvitse kävellä ontuen. Se oli yksi urani tavoitteistani, Pitkämäki sanoo. Vaikka kävely sujuu hyvin, leikkauspöytä on tullut vuosien saatossa tutuksi. Kaikkiaan Pitkämäkeä on leikattu yhdeksän kertaa. Se on yksi kerta vähemmän kuin toisella konkariheittäjällä Antti Ruuskasella . Pitkämäkeä on operoitu kyynärpäästä useasti, kyljestä, reiden lähentäjästä ja viimeksi polvesta, josta hajosi eturistiside Paavo Nurmen kisoissa kesäkuussa 2019. Se jäi myös hänen viimeiseksi kilpailukseen. Uusi ura Lokakuussa Pitkämäellä alkaa kokonaan uusi ura, kun hän aloittaa ammattivalmentajan tutkinnon Kuortaneen urheiluopistolla. Samalla kymmenen opiskelijan kurssilla ovat muun muassa hiihdon olympiavoittaja Sami Jauhojärvi ja ammattilaisgolfin lopettanut Minea Blomqvist-Kakko . Tutkinto kestää runsaan vuoden, ja Pitkämäki odottaa siltä paljon. Pitkämäki hakee myös Suomen Urheiluliiton (SUL) kahta keihäänheiton valmennuspaikkaa. Täytettävänä ovat Nuorten olympiavalmentajan (NOV) ja lajivalmentajan paikat. Pitkämäkeä on vaikea ohittaa, ja varsin todennäköistä on, että hänet valitaan tässä vaiheessa Nuorten olympiavalmentajaksi lokakuussa. Jos ja kun Pitkämäki valitaan liiton tehtäviin, hän ei pelkää vastuuta. – Se ei ole hohdokas pesti. Tulee lähinnä kritiikkiä, ja saa olla kusitolppana, mutta taivun sellaiseen. Minulla ei ole tarvetta silittelyyn. Jos esittää kritiikkiä, täytyy tietää, mitä puhuu. Taustalla huutelu ei ole oikeutettua, Pitkämäki sanoo. Viime syksynä Pitkämäki pohti Helsingin Sanomien haastattelussa, että häntä huvittaisi palata normaaliin työelämään. Pitkämäki on koulutukseltaan sähköinsinööri. – Koronahässäkän takia en mennyt niihin hommiin. Muuten olisin varmaan jäänyt sille tielle, Pitkämäki pohtii. Poika silmät pyöreinä Ulkomaalaisen ystäväpiirinsä kautta Pitkämäki tietää paljon myös saksalaisesta ja tshekkiläisestä keihäsvalmennuksesta. Ennen Lontoon olympialaisia vuonna 2012 Pitkämäki oli Jan Železnýn valmennuksessa. Železný yritti ehkä liikaa muuttaa Pitkämäen heittotekniikkaa, eikä homma toiminut odotetulla tavalla. – Železnýllä oli hyviä pointteja, mutta hänen aikansa ei riittänyt kaikkeen. Minun ei olisi yhtä helppoa palata vanhaan ja normaaliin, jos en olisi tehnyt jotain muuta siinä välissä. Keihäänheitto on tosi yksilöllinen laji. Nykyheittäjistä Topias Laine pitäisi ehdottomasti lähettää tshekkien valmennussysteemiin, koska hän on niin nopea, Pitkämäki miettii. Železnýllä on yhä nimissään maailmanennätys 98 metriä ja 48 senttiä. Saksan Johannes Vetter jäi siitä syyskuun alussa vain 72 senttiä. – En ole hirveästi tuputtanut keihäänheittoa omille lapsilleni, mutta kuusivuotias innostui tänä kesänä, kun hän pääsi Kalevan kisoihin ja tapasi Vetterin Kuortaneella, jossa otettiin perhekuva. Poika oli silmät pyöreinä, kun Vetter heitti tuon 97,76. Se oli aika heitto, Pitkämäki sanoo ja nauraa. Uran isoin jossittelu Omalla urallaan Pitkämäki voitti kuusi kertaa kilpailun yli 90 metrin heitolla. Ennätys 91,53 syntyi Kuortaneen juhannuskisoissa 2005. Maailmanmestaruuden hän voitti Osakassa vuonna 2007 tuloksella 90,33. Kaikkiaan Pitkämäki on voittanut seitsemän arvokisamitalia. Olympialaisissa hän ylsi parhaimmillaan pronssille Pekingissä vuonna 2008. Lontoossa hän oli viides ja Ateenassa 2004 kahdeksas. Rion olympialaiset 2016 päättyivät kevään leikkausoperaation jälkeen karsintaan. Se oli samalla niitti olympiaunelmille. Lontoon olympiastadionilla keihäs lähti ilmaan juuri oikeassa asennossa ja kulmassa. Železný pomppasi pystyyn valmentajakatsomossa – nyt se kultamitali tulee! Kullan sijasta tuli tuuli, joka pudotti keihään 82,5 metrin kohdalle. Viides sija ei ollut mitään. Vasta 19-vuotias Trinidad ja Tobagon Keshorn Walcott voitti kultaa kaksi metriä pitemmällä heitolla. Kilpailijan dopingkäryn takia Pitkämäki nousi myöhemmin neljänneksi ja Ruuskanen pronssilta hopealle. – Jossittelu on hieno laji. Lontoo on urani isoin jossittelu. Lontoon pettymyksen jälkeen Pitkämäki tympääntyi koko keihäänheittoon. Hän tuumasi pitkään jatkoaan, kunnes päätti vielä palata. Päätös oli oikea, sillä MM-hopea 2013, MM-pronssi 2015 ja EM-pronssi 2014 tulivat sen jälkeen. Myös Antti Ruuskanen kannusti hyvää ystäväänsä jatkamaan heittämistä Lontoon tuulikisan jälkeen. Nyt Pitkämäki on tavallaan samassa roolissa, kun Ruuskanen pohtii oman uransa jatkoa. Parempi kuin Häkkisen Tero Pitkämäki, 37, on tyytyväinen hänestä tehtyyn elämäkertaan Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä (Tammi). Yhteistyö toimittaja Keijo Leppäsen kanssa alkoi, kun Pitkä­mäen urheilu-uran lopettamisesta oli vain neljä kuukautta. Kirja avaa keihäänheittäjää ihmisenä tulosten takana. Lopputulos on kelvollinen ja parempi kuin Leppäsen F1-ajaja Mika Häkkisestä kirjoittama elämäkerta (Otava 2005). Pitkämäki on analyyttinen kertoja, mikä on varmasti osaltaan helpottanut kirjan syntyä. Keihäsmies käy kronologisesti läpi Pitkämäen uraa. Jäsentely on tutun toimiva urheilijoista kertovissa elämäkerroissa. Keihäsmies ei sisällä isoja paljastuksia tai skandaaleja. Ne eivät ole kuuluneet Pitkämäen elämään. Juhlia hän kuitenkin osaa, ja nuoruudessa se saattoi mennä pari kertaa yli äyräiden. Heittouransa kovimpaan paikkaan Pitkämäki joutui perjantaina 13. heinäkuuta 2007. Kultaisen liigan kilpailussa Roomassa Pitkämäen keihäs kaarsi ohi sektorin ja osui ranskalaista pituushyppääjää Salim ­Sdiriä kylkiluiden väliin. Sdirin saattoi pelastaa se, että Pitkämäen keihäs oli osunut kiveen viikkoa aiemmin Pariisissa, ja sen pää oli tylppä. Yhdeksän päivää myöhemmin Pitkämäki heitti Lapinlahdella ysikymppisen, 91,23, vaikka Roomassa sattunut vahinko painoi mielessä. – Olin puolilukossa, kun menin Lapinlahdelle. Hävetti, että heitin niin hyvin, kun takana oli hankala viikko. Henkinen tilanne oli sekava MM-kisoihin asti. Olin surkealla fiiliksellä, ettei tästä tule mitään. Viikon päästä Pitkämäki heitti Osakassa MM-kultaa kisojen päätöspäivänä. Yöllä Pitkämäki ja valmentaja Hannu Kangas palasivat stadionille ja juoksivat yhdessä kunniakierroksen. Pitkämäki antaa kirjassa myös vinkkejä kaikille urheilijoille. Urheilijan on oltava tasapainoisesti tosissaan, hänen pitää osata haaveilla ja unelmoida, olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja kilpailtava parhaiden kanssa. Erityisesti keihäänheittäjiä hän muistuttaa pitämään itsensä terveenä ja keräämään itseluottamusta onnistumisista. Heittäjäksi tullaan vain heittämällä. Kirjan mukaan Pitkämäki heitti urallaan noin 200 000 kovatasoista harjoitusheittoa. – Suomalaisista Seppo (Räty) ja Kimmo (Kinnunen) ovat saattaneet heittää enemmän. Keijo Leppänen: Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä. Tammi. 231 s.