Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Joku mättää, kun 400 euron tulojen korotus ei köyhälle riitä

Yksinkertaisella päässälaskulla saa avattua hämmästyttäviä näkymiä ihmisten elämään. Yle esitteli (13.10.) pääuutislähetyksessään joukon ihmisiä, jotka ovat jääneet kannustinloukkuun. Loukussa oleva ihminen on siis laskenut, että hänen ei kannata mennä töihin, koska eri tuet turvaavat toimeentulon. Merkittävää oli, että jokainen esitelty olisi halutessaan päässyt töihin. Yksinhuoltajaäiti oli päättänyt jäädä kotiin. Lapsi on päiväkodissa. Äiti ansaitsee 1668 euroa kuussa, kun työstä saisi 2080 euroa. Asia tulkittiin niin, että yksinhuoltajan ei kannata mennä töihin, jos tulot lisääntyvät vain 412 euroa. Kyseisellä summalla tämä pieni perhe söisi kuukauden tai siirtäisi rahaa vaikka säästöön, jos kerran vähemmälläkin toimeen tulee. Tulisi myös maksettua pikkuisen veroja yhteiseen kassaan. Esimerkin äidin tuloista 913 euroa on toimeentulotukea, joka on järjestelmässämme se äärimmäinen tulon lähde, kun mistään muualta ei rahaa ole saatavissa. Toinen esimerkkihenkilö oli nuori mies, jonka ratkaisu oli elää 1383 euron toimeentulotuella ja asumistuella sen sijaan, että menisi töihin. Näin ei ulosottovelkaa tarvitse lyhentää. Työtuloista velka vähennettäisiin, ja käteen jäisi vain muutama kymppi enemmän kuin pelkästä tuesta. Kannustinloukkuja on pyritty hävittämään pitkään. On puhuttu rahasta. Kysymys ei kuitenkaan ole vain euromääristä, vaan myös siitä, miten itsensä asemoi tähän pelilaudalle, jonka nappuloita me kaikki olemme. Kun koulutettu ja koulutustaan vastaavaa työtä saava ja lasta kasvattava ihminen haluaa elää toisten elätettävänä ja toinen työllinen vältellä yhteisillä rahoilla velkojensa takaisin maksua, pelinoppa on pahasti hukassa. Yle Puhe sattui heti perään (14.10.) pohtimaan suorassa lähetyksessä kuulijoitten kanssa asevelvollisuuden laajentamista naisiin. Soittajat ja toimittajat olivat samaa ikäluokkaa edellisten esimerkkien ihmisten kanssa. Yhteinen ajatus tuntui olevan, että isänmaan puolustaminen on kaikkien yhteinen asia. Kovat ajat olivat tuoneet salonkikelpoiseksi sanan ”puolustustahto”. Sitä löytyi. Missä on jälleenrakentamisen yhteinen vaatimus? Entä tahto tämän kaiken ylläpitämiseen töitä tehden ja veroja maksaen? Mahtavatko haastatellut muuten tietää, että palkasta kertyy eläkettä, toimeentulotuesta ei. Kun tarpeeksi kauan jaksaisi, voisi haikailla sitten eläkeputkea. Yhteisen pelin ylläpitämiseen töitä tehden ja veroja maksaen tarvitaan myös puolustustahtoa.