Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Hylätty puimuritehdas muuttuu sadun miljööksi – Romukylän kuolleisjuhlat on pidäkkeettömän mielikuvituksen riemukulkua

Tanssitaide Romukylän kuolleisjuhlat. Koreografia Riku Lehtopolku. Käsikirjoitus Riku Lehtopolku, Virpi Rautsiala, lapset. Tanssijoina päärooleissa Kati Aalto, Meri Tankka, Riikka Tankka, Oskari Kymäläinen. Esitys 5. toukokuuta Konepajanranta 3:ssa. Porilaisen tanssitaiteen ylpeydet ovat löytäneet hylätystä puimuritehtaasta huikean tilan ja inspiraation lähteen teoksilleen. Syksyllä 2018 Sinikka Lehtisanta -ryhmä vei Arvoisat -esityksessään yleisöä läpi laajaan halliin luotujen erilaisten etappien yhdistäen tanssia muihin kerronnan muotoihin. Nyt Pori Dance Company hyödyntää samantyyppistä esitystapaa samassa miljöössä. Muuten teokset ovat tyystin erilaiset. Romukylän kuolleisjuhlat on hurjalla mielikuvituksen laukalla ja vapaalla assosiaatiolla etenevä satu, jonka teksti on luotu eri-ikäisten lasten kertomien tarinoiden pohjalta. Perusjuoni on hyvin yksinkertainen – Varjokuningatar on varastanut kuun ja tähdet sekä samalla ihmisten ja muiden olentojen uniminät. Tyttö lähtee matkaan näitä palauttamaan, jotta kaikki saisivat taas nukutuksi. Käsikirjoittajat Riku Lehtopolku ja Virpi Rautsiala ovat tehneet oivan ratkaisun antamalla lasten kertomien tarinoiden ujuttautua tekstiin suodattamattomina, lähes sellaisinaan. Näin kerronnan sisään rakentuu hassuja ja outoja pikku osuuksia, jotka toimivat irrallaan perusjuonesta. Lasten tapa kertoa noudattelee unen logiikkaa, ei niinkään perinteistä draaman kaarta. Kokonaisuudesta tuleekin näin mieleen Liisan seikkailut ihmemaassa tai vaikkapa Hayao Miyazakin elokuvien visiot. Tekstistä pompsahtelee esiin koko liuta huikeita uudissanoja: kiihtoauto, tietoinspiraatio, syypulveri, kuolleisjuhlat ja niin edelleen. Valojen, äänien ja erilaisten lavastuselementtien avulla on luotu useita mielikuvituksekkaita tiloja, jotka hyödyntävät tehdasmiljöötä hylättyine puimureineen. Villisti puvustamalla on rakennettu tukku outoja hahmoja – hilpeimmillään kaksi esiintyjää yhdistyy yhdeksi groteskiksi kokonaisuudeksi. Vaaleanpunaisten verhojen reunustamassa tilassa syntyy taikurin absurdin show’n, pöytälamppujen ja jännitteisen äänimaiseman myötä Twin Peaksia muistuttava tunnelma. Höyhenpeitteiset, riemukkaat Pom ja Pom astuvat esiin ja lausahtelevat juttuja, jotka lienee poimittu aivan pienimpien lasten kerronnasta. Varjokuningatar on siluettimaisuudessaan melkoinen ilmestys, jonka kukistamisessa katsojatkin saavat auttaa kourallisella syypulveria. Uniminät palautuvat, tyttö kohtaa haamuherran, ystävyys voittaa. Tanssi on parhaimmillaan taiturimaista, mutta se on vain yksi kerronnan elementti muiden joukossa. Pori Dance Company todistaa hallitsevansa monet taiteenlajit ja mediamuodot, voimanlähteenään pidäkkeetön mielikuvitus. Romukylän kuolleisjuhlat tekee vahvan vaikutuksen kaikenikäisiin.