Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Lukon suurlupaus oli 17-vuotiaana herrojen huomassa Raumalla, kuusi vuotta myöhemmän pelit päättyivät Pietarsaaressa: ”Kyllä minulle vähän katkera maku urastani jäi”

Tammikuu 1987: 17-vuotias Marko Kiuru on Rauman kaupungintalolla herrojen huomassa. Hänellä on muodikas pikkutakki yllään, kravatti kaulassa ja tukka siististi. Ennen kaikkea kaulassa kimaltaa historiallinen kultamitali. Hymy näyttää itsevarmalta. Kaikki ovet ovat auki. Herrat palkitsevat ja taputtavat, he hymyilevät leveästi. He ovat selvästi ylpeitä Rauman pienestä suuresta pojasta. Mitä hänestä vielä tuleekaan? Lukon todellinen timantti, ehkä jopa uusi Mölli Keinonen ? Huhtikuu 2020: Marko Kiuru, 50, on lastensa luona nykyisessä kotikaupungissaan Tampereella. Puhelimitse hän kertaa uraansa rauhallisesti. Uraa, jonka kulkua hän on vuosien varrella kenties miettinyt enemmän kuin olisi halunnutkaan. – No, en minä sitä enää mieti, mutta kyllä minulle vähän katkera maku urastani jäi, Kiuru sanoo. – Eikä minulla ole edelleenkään sympatiaa Lukkoa kohtaan. Pikemminkin toivon aina Lukon häviötä kuin voittoa. En vain pääse siitä tunteesta irti. Seurattu lupaus Kiuru oli 1980-luvulla jääkiekon suurlupaus. Ei vain Raumalla, vaan valtakunnallisesti. Nuorten Pohjola-leirille on kutsuttu vuodesta 1978 alkaen parhaat pelaajat 15-vuotiaiden ikäluokasta. Pohjola-leirin parhaina palkittujen lista on yhdenlainen Suomi-kiekon kunniagalleria. Joukossa on kaikkien tuntemia menestyjiä, mutta toki niitäkin, joiden ura ja tarina on jäänyt tuntemattomammaksi. Kuten ensimmäinen satakuntalainen Pohjola-leirin paras, Marko Kiuru. Junioriajoilta ovat hänen parhaat kiekkomuistonsa. Kivoja aikoja, hyviä kavereita, paljon tehoja. Jo juniorivuosina hänestä tuli Raumalla myös seurattu pelaaja. Kiuru oli vasta täyttänyt 17, kun hänet kutsuttiin Lukon edustusjoukkueen harjoitusrinkiin. – Samaa ikäluokkaa oleva Mikko Rautalin oli edustuksen treeneissä jo käynyt. Hän tuli sanomaan, että valmentaja oli käskenyt minutkin mukaan. – Mietin, että kehtaanko mennä. Menin kuitenkin ja sinne jäin. Vain 166-senttinen Kiuru pääsi heti pelaamaan kolmosketjussa. Pienellä koollaan hän jäi monien mieleen, mutta myös sillä, että hän pelasi kuin kookkaampi ja kokeneempi pelimies. Hän oli jaloistaan vahva, käsistään ei. Punttiharjoituksissa hän myöntää keskittyneensä aina jalkoihin. Liigapelit avasivat ovet myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin vuodenvaihteessa 1986–1987. Raumalainen oli Hannu Jortika n suojattien nuorin pelaaja, ainoa 1969-syntynyt. Kiuru teki MM-kisoissa seitsemässä pelissä tehot 4+5=9. Pistepörssissä hänen taakseen jäivät muun muassa Kanadan Brendan Shanahan ja Theoren Fleury sekä Neuvostoliiton Aleksander Mogilny . Kisojen päätösottelussa Kanada ja Neuvostoliitto aloittivat joukkotappelun, joka ei loppunut edes valojen sammuttamiseen. Paikalle tarvittiin tshekkoslovakialaisia miliisejä ja muutamaa kattoon ammuttua varoitusluotia. Molemmat maat diskattiin. Aiemmin hopean varmistanut Suomi nousi ensimmäistä kertaa maailmanmestariksi. Skismaa valmennuksen kanssa Seuraavana vuonna Lukko ja Kiuru etenivät SM-finaaliin. Tappara oli kovempi, mutta hopea oli jälleen yksi kova meriitti nuorelle hyökkääjälle, joka pelasi vahvassa joukkueessa lupaavan 26 tehopisteen kauden. 26 pistettä jäi hänen uransa liigaennätykseksi. Seuraavat vuodet eivät tuoneet monien toivomaa askelta sarjan tähtikaartiin. Viides liigakausi 1990–1991 alkoi katkaista Kiurun lentoa. – Valmennusjohdon kanssa tuli skismaa, Kiuru viittaa Erkka Westerlundiin ja Juhani Walleniukseen . Lukko aloitti kauden heikosti pelkillä tappioilla. Joukkueessa oli nimimiehiä Esa Keskisen , Hannu Järvenpään , Jari Torkin ja Vladimir Myshkinin johdolla. Tappioputkessa valmennusjohto otti Kiurun mukaan syntipukeiksi hänet ja toisen nuoren pelaajan Harri Suvannon . Seuraava tappio olisi Kiurun käsityksen mukaan tuonut Lukon valmentajaksi venäläisen Boris Majorovin , joka oli jo saapunut Raumalle. Lukko kuitenkin voitti. Majorov menikin Jokereihin, jonka hän johdatti 1992 mestaruuteen. Eräänä päivänä valmennusjohto kutsui hyökkääjän luokseen. Hänet komennettiin pikahälytyksellä illaksi Turkuun ja TuTon paitaan 1. divisioonaan. – Olin ihmeissäni. Soitin isälleni ja lopulta päätin, etten lähde. – Sain kolmen viikon harjoitus- ja pelikiellon. Kiurun mukaan Lukko ilmoitti lopettavansa myös hänen palkanmaksun. Kiurun joukot kertoivat ottavansa yhteyttä entisenä jääkiekkoilijana tunnettuun asianajajaan Henry Salevaan . Lukko perääntyi, palkanmaksu jatkui. Kiurun aikoinaan liigarinkiin nostanut Mölli Keinonen tuli Lukon päävalmentajaksi, kun hän sai Ässistä potkut. Westerlund ja Wallenius jatkoivat valmennuksessa mukana, eikä Kiurun asema muuttunut. Jälkeenpäin hän uskoo olleensa ongelma nimenomaan jo edesmenneelle Walleniukselle. – Ainakin Wallenius oli heistä se, joka oli enemmän äänessä ja puhui, ettei tuollaisia mikkihiiriä tarvita. Pietarsaareen Pelit Raumalla päättyivät kevään 1991 liigakarsintoihin. Muutamaa vuotta aiemmin Kiuru oli ollut kaupungin juhlittu suurlupaus. Nyt edessä oli matka Pietarsaaren Centersiin. – Pietarsaaresta sai ihan mukavasti rahaa. Siellä oli monta tuttua raumalaista. Kiuru teki divarissa 43 pelissä tehot 34+28=62. Seuraavalla kaudella 20 peliä toi vielä tehot 7+9=16, mutta olkapäävamma keskeytti pelit. – Samaan aikaan tuli loukkaantuminen, äidilläni todettiin syöpä, naisrintamalla oli ongelmia ja palkanmaksu Pietarsaaressa tökki. – Aloin kypsyä ja ajattelin, että jospa lopettaisin tähän. Niin hän myös teki. 23-vuotiaana. Ajat olivat erilaisia kuin nykyään. Tänä päivänä Kiurun kaltainen tapaus saisi vielä mahdollisuuksia ja tarjouksia, ehkä jopa Liigasta tai ainakin Euroopasta. 1990-luvun alussa sai lopettaa rauhassa. Kiuru myöntää, että lopettamispäätös on myöhemmin kalvanut häntä. Ehkä olisi pitänyt vielä yrittää. – En minä silloin jotenkin tajunnut, kuinka nuori olin. Tunsin olevani paljon vanhempi. Vanha päätös ei muuttuisi Lukolta aikoinaan saamaansa kohtelua Kiuru ei hyväksy. Myöhemmin hän on kuullut sellaisiakin tausta-asioita, joiden totuuspohjasta hän ei voi olla aivan varma. Ei Kiuru silti pane urakehitystään vain Lukon syyksi. – Olisihan minun pitänyt harjoitella enemmän. Eivät sen ajan joukkueharjoitukset olleet niin kovia, ettenkö olisi voinut itsekin tehdä jotain. – En oikein tiedä, mitä tapahtui, kun pääsin liigajoukkueeseen. En minä ylpeäksi tullut, mutta ylimääräinen harjoittelu jäi. Junioreissa pelasin aina paljon joukkuetreenien ulkopuolella, mutta liigaryhmässä se jotenkin jäi. Jos Kiuru saisi olla nyt se parikymppinen nuorukainen, joka komennetaan Lukosta divariin, mitä hän tekisi? – Saman päätöksen. En lähtisi. Mies ymmärtää, että aika on siinäkin muuttunut. Nykyään nuoret ovat peliajan ja roolin perässä yleensä valmiita lähtemään alemmas, eikä komennus tunnu nöyryytykseltä. Myös sopimukset sallivat liikuttelun paremmin. 1990 Kiuru tunsi ansaitsevansa paikan Lukosta. Tyytyväisenä Tampereella Vuosituhannen vaihteessa Kiuru muutti Raumalta Tampereelle. Vaikka jääkiekko jätti katkeruutta, elämäänsä hän on tyytyväinen. Kiuru on 17-vuotiaan pojan ja 15-vuotiaan tyttären isä. Hän on töissä Tampereen yliopistollisen keskussairaalan sisäisessä kuljetuksessa. Kun Kiuru käy Raumalla, hän tuntee edelleen olonsa hieman ahdistuneeksi. Pienessä synnyinkaupungissa monet yhä tuntevat ja muistavat hänet. Aika seurattuna suurlupauksena jätti jälkensä, vaikka toisaalta hän kokee saaneensa yleisöltä ja tavallisilta raumalaisilta aina hyvää ja reilua kohtelua. Tapparan voitot lämmittävät häntä nykyään enemmän kuin Lukon, mutta on kasvattajaseurasta myös hyviä muistoja junioriajalta ja tietysti kevään 1988 SM-hopeasta. – Olin kaksi vuotta sitten paikalla, kun Lukko juhlisti 30-vuoden takaista hopeaa. Se oli mukava tapahtuma. Käytävällä yleisön edessä olin yksi kolmesta pelaajasta, joita myös haastateltiin. – Se tuntui hyvältä. Näin suurlupauksille kävi Pohjola-leiri on koonnut Suomen parhaat 15-vuotiaat jääkiekkoilijat yhteen vuodesta 1978 lähtien. Selvitimme, millaisen uran leirin parhaaksi pelaajaksi valitut suurlupaukset lopulta tekivät. 1978 Timo Jutila: Maailmanmestari ja ikoninen Leijona-kapteeni. Viisinkertainen Suomen mestari. 1979 Raimo Helminen: Maailmanmestari ja 331 maaottelun Leijona-legenda. 1980 Esa Keskinen: Maailmanmestari. Voitti liigan pistepörssin kolme kertaa Suomessa ja kerran Ruotsissa. 1981 Mika Kanerva: Pelasi Ilveksen A-nuorissa, mutta ei yltänyt liigatasolle. 1982 Marko Allen: Peruspakki pelasi kymmenen kautta SM-liigaa Ilveksessä ja HPK:ssa. 1983 Janne Ojanen: Maailmanmestari ja SM-liigan kaikkien aikojen tehokkain pelaaja. Kolme Suomen mestaruutta. 1984 Marko Kiuru: Pelasi Lukossa 182 liigaottelua. Lopetti 23-vuotiaana. 1985 Petri Aaltonen: Oli juniorimaajoukkueissa Teemu Selänteen veroinen pistelinko, mutta SM-liigassa ura jäi 109 ottelun mittaiseksi. 1986 Marco Poulsen: 258 liigaottelua kelpo tehoilla (57+81). Pelasi urallaan myös Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Sveitsissä, Italiassa, Walesissa ja Etelä-Koreassa. 1987 Sami Häppölä: Ei yltänyt liigatasolle. Vaihtoi 21-vuotiaana jääkiekon kaukalopalloon, missä teki mittavan uran. 1988 Jere Lehtinen: Stanley cup -voittaja ja maailmanmestari. Valittiin kolme kertaa NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi. 1989 Patrik Westerback: Sport-kasvatti teki pitkän uran 1. divisioonassa/Mestiksessä sekä Ruotsin ja Sveitsin alemmilla sarjatasoilla. 1990 Janne Niinimaa: Puolustaja teki komean 741 ottelun ja 319 tehopisteen uran NHL:ssä. Maailmanmestari. 1991 Sami Vauhkonen: Ei yltänyt liigatasolle. Pelasi 25-vuotiaaksi asti alemmilla sarjatasoilla. 1992 Antti Kangas: Pienikokoinen hyökkääjä pelasi kaksi kautta 2. divisioonaa, kunnes lopetti 20-vuotiaana. 1993 Sampsa Siivonen: Toisen polven raumalaisvahti pelasi SM-liigassa kaksi ottelua ja 1. divisioonassa 55. Lopetti 21-vuotiaana. 1994 Eero Somervuori: Teki yli 20-vuotisen uran Euroopan huippusarjoissa. Kaksi mestaruutta Suomessa, yksi Ruotsissa. 1995 Jari Viuhkola: Viisi Suomen mestaruutta Kärpissä johtavassa roolissa. Neljät MM-kisat. 1996 Kasper Kenig: 199 liigaottelua, 44 tehopistettä. Päätti uransa 27-vuotiaana Saksan kolmosliigassa. 1997 Jani Taanonen: Ei yltänyt liigatasolle, 55 ottelua Mestiksessä. Lopetti 20-vuotiaana. 1998 Kari Lehtonen: NHL:n kakkosvaraus teki 15-vuotisen, hienon uran taalajäillä. Neljät MM-kisat, yhden olympiakisat. 1999 Sean Bergenheim: Yli 500 NHL-ottelua. Kolmet MM-kisat. 2000 Pasi Salonen: Liigassa 291 ottelua, 104 tehopistettä. Piti välillä pari välivuottakin, kunnes päätti uransa kolmekymppisenä ulkomaankierrokseen Romaniassa, Kazakstanissa ja Englannissa. 2001 Mikko Alikoski: Pelasi 545 ottelun liigauran lähinnä Kärppien jarruketjussa. Viisi Suomen mestaruutta. 2002 Jesse Joensuu: 129 ottelua NHL:ssä. Viimeiset viisi kautta kuulunut Jokerien KHL-joukkueen avainpelaajiin. 2003 Nico Aaltonen: Pelasi parisataa liigaottelua, mutta läpimurto jäi tekemättä. 2004 Joni Liljeblad: Käväisi Kärppien liigajoukkueessa. Pelasi kahdeksan kautta Ruotsin kolmostasolla, kunnes lopetti viime keväänä. 2005 Pekka Jormakka: Tehnyt hyvän uran SM-liigassa ja KHL:ssä. Kahdet MM-kisat. 2006 Toni Rajala: Taitohyökkääjä on tehnyt kovaa jälkeä Ruotsissa ja Sveitsissä. Viime kevään maailmanmestari. 2007 Teemu Pulkkinen: Tehnyt paljon tehopisteitä SM-liigassa, AHL:ssä ja nyt KHL:ssä. NHL-ura jäi 83 ottelun mittaiseksi. 2008 Jesper Kokkonen: Ei onnistunut valtaamaan pelipaikkaa Ilveksestä. Pelannut viime vuodet Ruotsin toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla. 2009 Kalle Torniainen: Ura päättyi 19-vuotiaana loukkaantumiseen. Ei pelannut yhtään ottelua aikuisten tasolla. 2010 Jonatan Tanus: Nousi liigatasolle pitkän kaavan kautta. Pelannut kolme viime kautta SaiPassa ja Pelicansissa vaihtelevalla menestyksellä. 2011 Jaakko Hälli: Ura päättyi 19-vuotiaana Tapparan A-nuorissa. 2012 Aleksi Saarela: Pelaa kolmatta kauttaan Pohjois-Amerikassa. Tehnyt paljon tehopisteitä AHL:ssä. NHL-pelejä kertynyt toistaiseksi kymmenkunta. 2013 Jesse Puljujärvi: Pelasi kolme kautta Edmonton Oilersin organisaatiossa, mutta läpimurto NHL:ään jäi vielä tekemättä. Hakee uutta nostetta Kärpistä. Taistelee SM-liigan pistepörssin voitosta. 2014 Urho Vaakanainen: NHL:n ykköskierroksen varaus pelaa toista kauttaan AHL.ssä. Pelannut toistaiseksi seitsemän NHL-ottelua. 2015 Miska Kukkonen: 19-vuotias puolustaja taistelee peliajastaan Lukon liigajoukkueen ringissä. 2016 Patrik Puistola: Tehnyt kovia tehoja juniorimaajoukkueissa ja Mestiksessä. Tappara lainasi toisen polven jääkiekkoilijan loppukaudeksi KooKoohon, missä on saanut enemmän vastuuta. 2017 Christoffer Sedoff: 18-vuotias HIFK-kasvatti pelaa tällä hetkellä WHL-junioriliigaa Kanadassa. 2018 Viljami Juusola: Pelaa Kärppien A-nuorissa. 2019 Topias Leinonen: Toisen polven maalivahti torjuu tällä kaudella kiekkoja JYPin B-nuorissa. 2020 Otso Ylitalo: 15-vuotias hyökkääjä pelaa Kärppien C-nuorissa.