Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Millaista työtä tekisit, jos saisit itse vapaasti valita? Taiteilijakaksikko hakee vastauksia ja on saanut jo 1 400 työhakemusta – joukossa erikoisiakin ehdotuksia

Mitä suomalaiset tekisivät, jos he saisivat omien reunaehtojensa puitteissa vapaasti valita työnsä? Yksi opastaisi lähimmäisiä lippuautomaatin käytössä, toinen poistaisi vanhoja piikkilankoja ja kolmas kuvaisi saunoja. Yksi perustaisi mehiläissiirtokuntia ja toinen kokeellisen kauppa-auton. Kolmas musisoisi hylätyillä lastenrattailla. Yksi kertoisi tarinan päivässä, toinen opettaisi heikkoutta ja kolmas kävelisi tietämättä miksi. Ehdotelmat eivät ole pelkkää toiveajattelua. Ne liittyvät esitystaiteilija Lauri Antti Mattilan ja elokuvataiteilija Juhani Haukan hankkeeseen Etsitkö töitä? Siinä tavalliset ihmiset saavat vapaasti ehdottaa itselleen työtä, jota seitsemän hakijaa pääsee tekemään 2 400 euron kuukausikorvausta vastaan. Hihat kääritään työyhteisöpohjalta todennäköisesti loppukesän ja syksyn aikana. Jakso kestää kaksi kuukautta. Kaiken tämän Mattila ja Haukka dokumentoivat elokuvaksi sekä näyttelyksi Työväenmuseo Werstaaseen Tampereelle. Näyttely on määrä avata syksyllä 2021. – Idea syntyi, kun pesimme Helsingin Roihupellossa autoa aikaisemman Jäämatka -esityksemme jälkeen, Mattila kertoo. – Pesupaikan vieressä oli lyhtypylvääseen kiinnitetty kyltti, jossa luki "Etsitkö töitä?" Jäimme miettimään kysymystä käänteisesti niin, että jospa ihminen voisi itse määritellä työnsä. Työpahoinvoinnin määrä yllätti Ajatusta jäsennettyään taitelijat saivat rahoitusta muiden muassa Koneen säätiöltä ja Alfred Kordelinin säätiöltä. Sitten kaksikko laittoi haun päälle. Hakuaika päättyy vappuaattona, mutta hakemuksia on saapunut jo noin 1 400. Niistä välittyy painetta, stressiä, kiirettä, hierarkisuutta ja epätasa-arvoisuutta, jota ihmiset kokevat nykyisissä tai aikaisemmissa töissään. – Se on iso havainto, Lauri Antti Mattila toteaa. – Pahoinvointi on laittanut miettimään, voisiko työelämä oikeasti toimia toisin suhteessa esimerkiksi automatisaatioon tai ympäristönmuutokseen. Siinä ei ole järkeä, että kaikki jatkuu ennallaan vaikkapa tämän koronakriisin jälkeen. Mattilan mielestä avainkysymykset liittyvät yhtäällä työn merkityksellisyyteen ja toisaalla taiteen rooliin. – Nyt työtä tehdään lähes yksinomaan ansainnan kautta periaatteella "mitä enemmän liksaa, sen parempi". Taide voi toimia tässä uusien tilojen avaajana. Iso tahto tehdä hyvää Positiivisena vastavoimana hakemukset kertovat suomalaisten suuresta halusta tehdä hyviä töitä mielekkäällä ja luovalla tavalla. – Sieltä nousee esiin paljon lämmittävää hyväntahtoisuutta. Ihmisyydestä välittyy kaunis näköala, Juhani Haukka iloitsee. – Joukossa on hakemuksia, jotka pakenevat klassisia määritelmiä ja ovat osin jopa provosoivia. Silti nekin ovat ihan relevantteja. Esimerkkejä ovat työskentely hengailija-jutustelijana tai ilahduttajana sekä korpivaellus itseen ja suunnitelma "matkustaa Béjariin ja antaa lupa sellaiseen olemiseen, jota kyläileminen tarkoitti lapsena". Béjar on kaupunki läntisessä Espanjassa. Toisaalta monet ehdotukset ovat hyvin arkisia. Ihmiset haluavat enimmäkseen työskennellä sisällä ja lähellä kotia. Työn toivotaan perustuvan tietoon ja limittyvän yhteen muun elämän kanssa. Useissa hakemuksissa korostuvat sosiaalisuus ja yhteiskunnallinen auttamisen halu. Hakijoista 66 prosenttia on naisia. Ikäjakauma painottuu 20 ja 50 ikävuoden väliin, mutta joukossa on myös alle 10-vuotiaita ja yli 70-vuotiaita suomalaisia. Ulkomaalaisia työnhakijoita on jonkin verran lähinnä Euroopasta mutta myös Kiinasta ja Filippiineiltä. Draamaattinen tet-jakso pankissa Taiteilijoiden omat työhistoriat ovat värikkäät. Tampereelta helsinkiläistyneen Juhani Haukan vanhemmat olivat pankissa töissä. Niinpä poika teki yläasteen tet-jaksonsa 1990-luvulla Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa (SKOP), jossa isä teki budjettiajoja. – Ensimmäisellä harjoitteluviikollani koko pankki kaatui ja toisella oltiin lakossa. Tuli lama, ja vanhemmat menettivät työpaikkansa. Seurasin sitä menoa ihan ytimessä. – Sittemmin olen ennen taideuraani muun muassa hoitanut hautoja, säkittänyt mausteita ja restauroinut kirkkoja vuorilla. Edelleen olen talonmies vanhassa talossa, jossa asun. Tuusulasta pääkaupunkiin muuttanut Lauri Antti Mattila on ollut kesätöissä huonekalukaupassa ja auttanut isäänsä maatalon töissä. – Nyt teen työtä, jota haluan tehdä. Pystyn luomaan teatteria ja soittamaan rockia. Toisaalta olen pienen lapsen isä, ja näiden palasten yhteensovittaminen on yksi elementti arjessani. Ehkä haaveilen isyyslomasta. Hakemus pysäyttää pohtimaan Muut haaveilijatvoivat täyttää hakemuksen osoitteessa www.etsitkotoita.org Siihen kannattaa varata aikaa, sillä kysymykset eivät ole kaikilta osin aivan perussettiä. Hakija saa pohdittavakseen muun muassa kysymyksiä avaruuden olemuksesta ja oman uupumuksensa asteesta. Lauri Antti Mattila ja Juhani Haukka vastasivat itse neljään omaan kysymykseensä. Mistä olet riippuvainen? Mattila: Rakkaudesta, toisista ihmisistä ja ekosysteemistä. Haukka: Yhteydestä, kuulumisesta yhteen. Rakkautta se kai lopulta tarkoittaa. Millaista on kaunis työ? Mattila: Taitelijana vastaan, että työn kauneus liittyy sommitteluun ja tietynlaiseen ritualisointiin sekä visualisointiin esimerkiksi työn aloittamisen ja lopettamisen suhteen. Ympäristö on toinen tekijä. Koska olen kotoisin maalta, sieluni voi hyvin pihassa, puutarhassa ja avarassa sisätilassa. Esteettisesti olen ehkä kallellaan zen-meininkiin. Haukka: Sellaista, jossa sisäinen minä ja ulkoiset aikaansaannokset ovat harmoniassa. Kaunis työ kunnioittaa ihmistä. Historioitsija Juha Siltalan mukaan työn arvo määritellään viime kädessä sillä, millaisen ihmisen se tekee. Kuinka paljon elämässä on toivoa asteikolla 1–8? Mattila: 7. Haukka: 7½. Mikä on pyhää? Mattila: Tuntematon. Haukka: Elämä. Kristel Huhtala, kampaamoyrittäjä: – Haluaisin olla sisustussuunnittelija tai kiinteistönvälittäjä. Ne ovat varasuunnitelmia, jos yritykseni kaatuu koronan vuoksi. Olen tehnyt itsenäistä työtä 17 vuotta, ja tiettyä vapautta toivoisin uudeltakin hommalta. Christian Vaarapuro, art director: – Olisin timpuri. Osaan tietyt perusjutut, mutta en ole koskaan tehnyt timpurin töitä. Tavallaan se on toteutumaton haave ja ainakin jotain ihan muuta kuin mainosalan työt tietokoneruudun ääressä. Arto Vikki, eläkeläinen: – Ajaisin taksia, mutta vain virka-aikana mielellään. Se on suhteellisen helppo työ, jossa saisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Ennen eläkkeelle jäämistä olin töissä kiinteistöalalla. Mari Järvinen, parturi-kampaaja: – Matkustaisin ympäri maailmaa, näkisin ja kokisin. Ei siitä yhteiskunnalle tai ihmiskunnalle varmaan mitään iloa olisi, mutta tykkään matkustamisesta. Jonkin verran olen sitä tehnytkin.