Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

EK:n johtaja: Tulevat sote-maakunnat ovat vailla todellista valtaa – Ilkka Oksala kysyy, miksi valta keskitetään Helsinkiin

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on kuin ylipitkä tv-sarja, jota ei ymmärretä lopettaa, vaikka kaikki ovat jo ajat sitten siihen kyllästyneet. Tämä on jo neljäs vaalikausi peräjälkeen, kun hallitus yrittää toteuttaa sote-uudistuksen. Hallitukset vaihtuvat, mutta hallintohimmeleiden kehittely jatkuu. Kaikki tämänhetkiset eduskuntapuolueet ovat vuorollaan yrittäneet ja epäonnistuneet. Nyt valmistelussa oleva uudistus uhkaa keskittää kaiken sote-palveluita koskevan päätöksenteon pääkaupunkiin. Maakunnille jää lähinnä rengin rooli. Keskushallinto kuvittelee omaavansa kaiken viisauden. Myönteistä uudistuksessa on se, että järjestämisvastuu siirretään 366 organisaatiolta (310 kuntaa, 20 sairaanhoitopiiriä ja 36 muuta sote-kuntayhtymää) perustettavalle 21 maakunnalle ja Helsingille. Lähes 400 palveluiden järjestäjää on ollut mielettömän tehotonta 5,5 miljoonan ihmisen maassa. Maakunnista on tarkoitus tehdä itsehallinnollisia yksiköitä omine hallintoineen. Näiden valitsemiseksi vaalit on tarkoitus järjestää neljän vuoden välein. Ministeriö lopulta päättää, mikä on sallittua ostopalvelujen käyttöä Yksi kuitenkin puuttuu ja sen mukana kaikki. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) valmisteleman sote-lakiluonnoksen myötä maakunnille ei ole tarkoitus antaa todellista valtaa alueensa asukkaiden palvelujen järjestämisestä. Mitä järkeä maakuntien perustamisessa on, jos niille ei anneta valtaa? Nykyisillä kunnilla ja sairaanhoitopiireillä on laajat mahdollisuudet päättää, miten ne organisoivat järjestämisvastuullaan olevien palveluiden tuottamisen. Nyt tämä valta ollaan viemässä alueilta pois. Valta on tarkoitus keskittää Helsinkiin. Pääkaupungin ulkopuolisen Suomen näkökulmasta kysymys on isosta harppauksesta taaksepäin. Nyt lausuntokierroksella olevassa sote-lakiluonnoksessa on asiallisesti ottaen tarkoitus pakottaa maakunta ylläpitämään hyvin laajaa omaa tuotantokoneistoa. Maakunnan voimavarat menevät sen ylläpitoon, joten se ei pystyisi hyödyntämään muita tuottajia. Maakuntien ei anneta ajatella itse ja etsiä parasta mahdollista palvelutuotantokokonaisuutta alueelleen. Lisäksi lakiluonnoksessa säädettäisiin maakuntien ja ministeriöiden välisestä neuvottelusta siten, että ministeriö lopulta päättää, mikä on sallittua ostopalvelujen käyttöä. Tästä seuraa väistämättä se, että eri tuottamisvaihtoehtojen välinen vertailu- ja kilpailutilanne puuttuu. Kun on vain yksi vaihtoehto, tuottajien kannusteet palvelujen saatavuuden, laadun ja tuottavuuden kehittämiseen ovat käytännössä olemattomat. Sote-uudistuksen tärkeinä tavoitteina ovat hoidon saatavuuden parantaminen ja hoitojonojen lyhentäminen sekä sote-kustannusten kasvun hillitseminen. Nämä tavoitteet voivat vaikuttaa mahdottomalta toteuttaa yhtäaikaisesti, mutta oikeasti näin ei ole. Mahdotonta se on vain silloin, jos maakuntia estetään luovasti järjestämästä palveluiden tuotantoa. Ulkoistussopimusten mitätöintiä vastustettiin lausuntokierroksella Uudistusta koskeva lausuntokierros on nyt päättynyt. Lausuntokierroksen tärkein kysymys oli: Voidaanko esityksellä kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta? Siihen vastasi selvästi kyllä vain joka kymmenes lausujista. Yli 50 prosenttia niistä lausunnonantajista, jotka ottivat kantaa maakuntien oikeuteen ostaa palvelut ulkopuoliselta, totesi, että lakiluonnokseen sisältyvä tätä koskeva voimakas rajoittaminen ei ole tarkoituksenmukainen eikä toteutettavissa. Esitykseen sisältyvää kuntien tekemien ulkoistussopimusten mitätöintiä koskevaa pykälää vastusti 70 prosenttia asiaan kantaa ottaneista lausunnon antajista. Mitätöintipykälän nähtiin laajalti olevan perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan vastainen. Sote-lakiluonnos on saanut osakseen murskaavaa palautetta. Maan hallituksen on otettava tämä palaute tosissaan ja tehtävä oleellisia muutoksia lakiesitykseen. Maakunnille on annettava oikeus päättää palvelujen tuottamisesta. Muutoinhan ei maakuntia ylipäätään kannata perustaa eikä koko sote-uudistusta tässä muodossa tehdä. Maan hallituksen ei pidä tehdä sote-uudistuksesta arvovaltakysymystä itselleen. Paljon tärkeämpää on miettiä, miten uudistus voidaan muuttaa sellaiseksi, että se oikeasti tukee sille asetettuja tavoitteita. Mikäli tämä ei onnistu, kannattaa asia palauttaa uudelleen valmisteluun. Kirjoittaja on Elinkeinoelämän keskusliiton työelämä-vastuualueen johtaja.