Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri SK Cup

Jos suomalainen viihdehistoria pyytää anteeksi saamelaisilta ja romaneilta, niin saman ansaitsivat sitten myös kehitysvammaiset ja homot – Mutta onko tällä kaikella mitään merkitystä?

En ymmärrä tätä toistuvaa anteeksi pyytämistä. Miksi ihmeessä pitää nostaa tikun nokkaan asioita ja tapahtumia, jotka ovat menneitä, tietyn aikakauden tuotoksia? On väärin lähteä arvioimaan menneisyyttä nykyisen normiston valossa. Kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius pyysi anteeksi saamelaisilta 1980–90-luvuilla tekemiään tv-sarjoja, joissa syrjittiin sekä saamelaisia että romaneja. Kansanedustajana hän haluaa ajaa nyt vähemmistöjen asiaa. Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsit olivat aikoinaan hauskoja. Nunnuka nunnnuka railasi ja jengi nauroi. Nyt maailma on muuttunut ja vitsit tuntuvat mauttomilta. Mitä sitten? Kenet anteeksipyyntö lopulta tekee onnelliseksi? Pahoittelu on myönteinen asia, mutta kun sen laittaa laajempaan kontekstiin, niin kyse on julkisesta sanahelinästä. Menneisyyden asioita ei voi muuttaa, nykyisyyden kyllä. Jos saamelaisilta ja romaneilta pitää pyytää anteeksi, niin sama pätee myös homoihin. Suomi on sivistysyhteiskunta, mutta virallisesta tautiluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin vasta 1981. Piispa Kari Mäkinen oli asiassa aloitteellinen vuonna 2010 pyytäessään anteeksi seksuaalivähemmistöiltä. Hänen mukaansa kirkko on vuosikymmenten aikana syyllistynyt syrjintään. Tästä on yhdeksän vuotta ja kirkossa haisee edelleen homofobia. Takavuosien komediasarjoissa seksuaalivähemmistöt ovat olleet vapaata riistaa niin sketseissä kuin käsittelytavoissakin. Tästä hyvä esimerkki on vuosina 1994–2004 pyörinyt amerikkalainen komediasarja Frendit . Homouden käsittelytapa oli hyvin stereotyyppinen. Miehisyyden horjuminen ja homouden uhka oli kirjoitettu moniin repliikkeihin varsin alleviivaavasti. Kun pahoitteluissa päästään vauhtiin, niin anteeksipyynnön ansaitsivat ehdottomasti myös kehitysvammaiset. Monista menneisyyden sketsihahmoista löytyy piirteitä, jotka viittaavat erilaisuuteen ja etenkin vammaisuuteen. Esimerkiksi Pulttibois -sarjasta tuttu, tuolloin huikean hauska apuva-mies, James Potkukelkka, tuottaa nykyään enemmän vain myötähäpeää. Putouksessa on puolestaan ollut sketsihahmoina vammaisia ja puhevikaisia. On usein yksilöstä ja näkökulmasta kiinni, miten historiaan suhtautuu. Yle piilotti saamelaissketsit Elävään Arkistoon. Televisiossa niitä ei enää esitetä. You Tubesta ne löytyvät silti halutessa helposti. Viihde on viihdettä ja sitä pitää osata suodattaa vuosien läpi. Anteeksipyynnöille on sijansa, mutta teko menettää merkityksensä, kun lisääntyvän herkkähipiäisyyden vuoksi pyydetään anteeksi vähän kaikilta ja vähän kaikkea. Tärkeintä on tehdä työtä tasa-arvoisen yhteiskunnan eteen ja pyrkiä muuttamaan ennakkoluuloja. Tekopyhällä höpinällä saadaan aikaan vain lisää tekopyhyyttä.