Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Globaali supervalta on läsnä jo kaikilla mantereilla, merialueilla ja ulkoavaruudessa – Pitääkö Kiinaa pelätä täällä Pohjolassakin?

Muistatteko vielä, kuinka lännessä pelättiin Japania? Maan talous kasvoi toisen maailmansodan jälkeen 1990-luvun alkuun sitä vauhtia, että varsinkin Yhdysvalloissa alettiin pelätä japanilaisten taloudellisen vaikutusvallan ulottavan lonkeronsa kaikille yhteiskunnan sektoreille. Monia populaareja kirjoja ja manifesteja laadittiin torjumaan japanilaisten taloudellinen Pearl Harbor -hyökkäys. Tällä hetkellä emme lännessä enää pelkää Japania, vaan sen naapurimaata Kiinaa. Tämä kävi meille tekijöille harvinaisen selväksi, kun teimme tutkimusraporttia Kiinan kasvavasta läsnäolosta arktisella alueella Suomen hallitukselle. Meillä Suomessa ja muualla lännessä on tällä hetkellä valtavasti epäluuloa ja pelkoja kiinalaisten toimintaa kohtaan. Mistä tämä johtuu? Pelot eivät ole perusteettomia. Kiina on hyvin lyhyessä ajassa kasvanut kehitysmaasta globaaliksi supervallaksi, joka on läsnä kaikilla mantereilla, merialueilla ja ulkoavaruudessa. Sen talous kasvaa niin nopeasti, että Yhdysvallat on Donald Trumpin hallinnon johdolla aloittanut kauppasodan, jonka tarkoitus on tasoittaa maiden välisiä taloudellisia puntteja. Jotkut näkevät Kiinan uutena hypervaltana, joka on vähin erin syrjäyttämässä Yhdysvallat maailman johtavana maana. Kiina on myös yhden puolueen hallussa oleva maa, joka ei meidän hellimistämme liberaali-demokraattisista ideaaleista suuremmin piittaa. Kiinan pelko, niin kuin Japanin pelko ennen sitä, on kuitenkin mennyt liian pitkälle. Puhumme Kiinasta kuin se olisi yksikkö, joka toimii täysin yhtenäisesti ja johdonmukaisesti sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tämä vaatii aika suurta uskoa ylipäänsä ihmisten kykyyn organisoitua. On liiallista väittää, että kaikki kiinalaiset yritykset toimisivat eri puolilla maailmaa kuin Kiinan käsinä ja jalkoina. Näyttää myös siltä, että luulemme Kiinan voivan käyttäytyä samalla tavalla, missä ikinä se onkaan. Jos se rikkoo merioikeuden sääntöjä Etelä-Kiinan merellä, niin toki se tekee niin myös Jäämerellä. Tämä on huonosti perusteltu ajatus. Etelä-Kiinan meri on Kiinan takapihaa, ja se on alueen selkeästi vahvin valtio. Jäämerellä Kiina on suhteellisen kevyt toimija: se joutuu sopeutumaan toimimaan alueella, jolla on jo voimakkaita valtioita ja joista monella on myös vahva arktinen identiteetti, kuten Venäjällä tai Kanadalla. Myös Yhdysvallat on vahvistamassa arktista politiikkaansa ja kyseenalaistamassa Kiinan läsnäoloa alueella. Etelä-Kiinan meri on tärkeä kiinalaiselle nationalismille, kun taas Jäämeren merkitys kiinalaiselle kansalliselle identiteetille on häviävän pieni. Kun teimme tutkimusraporttimme Kiinasta, pyrimme arvioimaan Kiinan politiikkaa arktisella alueella. Kiina on edelleenkin suhteellinen vasta-alkaja alueella, eikä sen läsnäolo päätä huimaa. Keskeisimmin se on tehnyt tiedettä, tiedediplomatiaa ja sijoittanut jonkin verran rahaa valikoituihin kohteisiin. Myös pohjoisilla alueilla Kiinan toiminnassa on kuitenkin huolestuttavia piirteitä. Jos jokin päätös on vastoin Kiinan etuja, maa ei epäröi toimia. Kun norjalaiset myönsivät Nobelin rauhanpalkinnon kiinalaiselle toisinajattelijalle, Kiina jäädytti maiden väliset diplomaattisuhteet. Ei siinä auttanut norjalaisten selitellä, ettei Nobelin rauhanpalkinto ole Norjan valtion toimintaa. Kanadan päätös pidättää Huawein johtaja jäädytti vuorostaan Kanadan ja Kiinan väliset suhteet. Kiinalaiset yhtiöt ovat valmiita sijoittamaan strategisiin kohteisiin, satamiin, rautateihin ja lentokenttiin. On aika selvää, että mitä enemmän maa on taloudellisesti riippuvainen Kiinasta, sitä varmemmin sen on pohdittava, mitä Kiina tietystä toimesta ajattelee – myös täällä Pohjolassa. Ei siis ole mitään syytä olla sinisilmäinen, mutta toisaalta on samalla tavalla naiivia ajatella, että Kiina ja kiinalaiset toimijat ovat koko ajan punomassa juonia yhteiskuntajärjestyksiämme vastaan. Päädyimme raportissamme suosittelemaan Kiinan tuntemuksen ja kielitaidon lisäämistä. Mitä paremmin tunnemme kiinalaisten tavan toimia, sitä varmemmin voimme välttää yksiulotteisen pelkoihin keskittyvän asennoitumisen. Tämä mahdollistaa hyvän yhteistyön Suomen ja Kiinan välillä. Kirjoittaja on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori ja johtaja.