Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Korona kadotti monilta seuroilta kymmeniä, jopa satoja harrastajia –  huittislaisesta Ainosta, 13, rajoitusaika teki yrittäjän, kun treenit pysähtyivät keväällä kuin seinään

Seiskaluokkalainen Aino Kylälehtonen , 13, vietti keväällä vilkasta vapaa-aikaa: hän ui, tanssi, kävi laulutunneilla ja toimi seurakuntanuorissa. Sitten tuli korona. Uimahalli meni kiinni, tanssitunnit loppuivat. Seurakunnan ryhmä vaihtui tapaamisiksi etäyhteyspalvelu Zoomissa. Laulukouluun olisi päässyt, mutta Aino Kylälehtonen asuu vuoroviikoin äitinsä, Minna Kylälehtosen , luona. Äiti on isovanhempien lisäksi riskiryhmää. Perhe sopi keskenään, että laulukin jää tauolle. – Olen hyvin sosiaalinen ja haluan nähdä ihmisiä, edes etänä. Mietin, mitä voisin tehdä. Sitten näin instagramissa ilmoituksen nuorten 4H-yrittäjäkurssista, jonka voi suorittaa netissä, Aino Kylälehtonen kertoo. Etäkursseista innostuneena hän hakeutui keväällä myös SPR:n ystäväkurssille. Jalkapalloa harrastavan sisarensa Fannin , 11, kanssa hän kävi urheilupuistossa suorittamassa etäkoulun liikuntatehtäviä ja pitämässä kuntoa yllä. Kesän ja rajoitusten vapautumisen tullen Aino Kylälehtonen alkoi tarjota yrityksensä nimissä muun muassa juhla-apua ja tarjoilupalvelua. Se työllistää yläkoululaista satunnaisesti viikonloppuisin yhä, vaikka vanhat lajit ovat palanneet ohjelmaan. – Olen saanut uuden harrastuksen lisäksi uusia ajatuksia ammatinvalinnasta, Kylälehtonen sanoo. Vanhempien mukaan tyttäriä ei ole tarvinnut patistaa takaisin minnekään, vaikka he tietävät, että se voisi olla paljon vaivalloisempaakin. ”Elämän on jatkuttava, oli koronaa tai ei.” Aino Kylälehtosen isä, Teppo Lehtonen – Tuntuu, että eniten meillä odotettiin, että näkisi kavereita harjoituksissa. Tytöt ovat saaneet itse valita harrastuksensa ja ne ovat mieluisia. Ehkä siksi oli luonnollista palata, arvioi Minna Kylälehtonen. – Paljon on mielestäni kiinni luonteesta, vaikka seurakin vaikuttaa tämänikäisillä. Tyttöjen ystävät ovat yleensä koko ajan yhdessä menossa. Elämän on jatkuttava, oli koronaa tai ei, kertoo Ainon isä, Teppo Lehtonen . Aino Kylälehtonen on yhä huolellinen. Äskettäinen pitempi bussimatka kaverin luo hoitui maski kasvoilla. Liikuntapaikoille hän uskaltautuu, vaikka ne ovatkin muiden läsnäolijoiden vastuunkannon varassa. – Käyn taas harrastuksissa, koska luotan, että muut eivät tule paikalle kipeänä, hän painottaa. Osa lapsista ja nuorista vaikuttaisi jääneen kokonaan pois liikuntaharrastuksista koronatauon jälkeen, kerrotaan satakuntalaisseuroista. Esimerkiksi erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja kilpavoimistelua tarjoavan Liikuntaseura Porin tunneille on tänä syksynä ilmoittautunut noin sata lasta ja nuorta viimevuotista vähemmän. – Viime syksynä meillä oli ryhmissä noin tuhat liikkujaa. Tänä syksynä heitä on noin kahdeksansataa, joista vajaa parisataa aikuisia, kertoo Liikuntaseura Porin seurakehittäjä Kristiina Uusitalo-Lindholm. Hänen mukaansa tilanne on Satakunnassa silti erittäin hyvä vaikkapa pääkaupunkiseutuun verrattuna. Siellä vastaavissa seuroissa ryhmiin on palannut syksyllä noin puolet tavallisesta. ”Meillä tehdään liikuntapaikoilla aivan kaikki, että harrastaminen olisi turvallista käsidesistä alkaen.” Kristiina Uusitalo-Lindholm, Liikuntaseura Pori Monen muun tavoin Liikuntaseura Pori pyrki pitämään kiinni harrastajista tauon aikana. Seura striimasi ohjattuja jumppia verkossa ja järjesti muutaman päivän kestoisia, pienen mittakaavan kesäleirejä. Motivointi etänä on silti vaikeaa, koska usein juuri ryhmässä olo tekee harrastamisesta mielekästä. Kilparyhmiin on palattu hyvin, vaikka kilpailuja on siirretty tai ne järjestetään etänä. Hukassa ovatkin nyt harrasteliikkujat. Uusitalo-Lindholm muistuttaa,  että liikunnalla on iso merkitys niin aikuisten kuin lastenkin fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Hän toivoo, että ihmiset uskaltaisivat lähtisivät harrastamaan. –  Jonkin verran on epävarmoja tulijoita. Liikuntapaikoilla tehdään aivan kaikki, että harrastaminen olisi turvallista käsidesistä alkaen, hän vakuuttaa. Myös urheilevien lasten ja nuorten Pitkis-Sport -kesäleirin tilanne kielii koronakadosta. Tänä vuonna perutun, useita lajeja tarjoavan leirin ensi kesän 1 500 paikasta on yhä kolmannes vapaana. Tavallisesti leiri on tähän aikaan vuodesta varasijoille asti lähes täynnä, kertoo leiriä järjestävän Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilun (LiikU) Porissa istuva seurakehittäjä Jurkka Virtala . Virtalan mukaan osalta seuroista tulee viestiä, että perheissä emmitään nyt perustoimintaankin osallistumista. – Joissakin seuroissa soitellaan jo läpi niitä, jotka vielä keväällä olivat mukana, Virtala sanoo. ”Joissakin seuroissa soitellaan jo läpi niitä, jotka vielä keväällä olivat mukana.” Jurkka Virtala, LiikU Etenkin pienempien, vasta lajia valitsevien lasten vanhemmat ovat epävarmoja. Virtalan mielestä on mahdollista, että koronakevään etäkoulu, kotihoito ja etätyöt veivät mehut kotijoukoista. – Arki on tietysti helpompaa, kun ei tarvitse heti töiden jälkeen lähteä kiireellä viemään lapsia harjoituksiin. Seuratoiminta ei yksin tee autuaaksi. Tärkeintä Virtalasta olisi, että lapsi saisi pienestä pitäen terveen arkiliikunnan mallia myös kotoa. Virtala lisää, että lajin aloittamisen siirtyminen esimerkiksi kouluikään saattaa olla vain eduksi. Hänen mukaansa myöhemmin aloittavat jatkavat harrastamista yleensä pitemmälle. – Koskaan ei ole liian myöhäistä. Monilla seuroilla on nykyään harrasteryhmiä, jos ei ole kilpailuhenkinen. ”Ruotsissa tehtiin viime laman jälkeen tutkimus, jossa selvitettiin kuntien lasten ja nuorten liikuntaan tekemien satsausten vähentämisen vaikutuksia. Ne kasautuivat suoraan sote-puolen kustannuksiin terveydenhuollon kasvaneena kuormituksena.” Jurkka Virtala, LiikU Kukaan ei vielä osaa arvioida, onko tämänhetkisissä ”harrastuspudokkaissa” kyse vain siirtymästä toisiin lajeihin tai harrastuksiin vai siitä, että on jääty kotiin. Se nähdään ehkä keväällä, jos koronatilanne on jo tasoittunut, Jurkka Virtala sanoo. Toistaiseksi olosuhteet ovat hankalat. Seurat kärsivät tulonmenetyksiä, koska harrastajia, kisoja ja tapahtumia ei ole ollut tavalliseen tapaan. Perheissä yleinen taloustilanne painaa päälle. Virtalan mukaan seuroilta kysellään paljon, saako rahoja takaisin, jos sairastuu tai tulee työttömyyttä. Virtala laittaa silti vastuuta vanhempien harteille jälkikasvun kannustamiseksi edes ulkoilemaan vapaa-ajallaan. – Harrastamattomuus ja liikkumattomuus jää helposti päälle. Ruotsissa tehtiin viime laman jälkeen tutkimus, jossa selvitettiin kuntien lasten ja nuorten liikuntaan tekemien satsausten vähentämisen vaikutuksia. Ne kasautuivat suoraan sote-puolen kustannuksiin terveydenhuollon kasvaneena kuormituksena. Porilaisissa liikuntaseuroissa harrastavien, porilaisten 7– 15-vuotiaiden vähävaraisten perheiden lasten on mahdollista hakea kaupungilta tukea liikuntaharrastuksen kustannuksiin. Haku on auki 30.9.2020 asti. Tuki on enimmillään 50 euroa kuussa per lapsi, ja se maksetaan päätöksestä suoraan seuralle. Hakulomake löytyy täältä .