Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Live Kulttuuri

Isoisän löytämä ruttuinen tuuba oli alkusoitto Markku Ollilan muusikon uralle, joka vei miehen yhdeksän kertaa Linnan juhliin asti – Soittoura sai jäädä kahden tytön vuoksi

Soittoaikoja tulee toisinaan ikävä, Porin Palmgren konservatorion rehtori Markku Ollila myöntää muistellessaan menneitä. Vielä parikymmentä vuotta sitten Ollila työskenteli armeijan leivissä osana maineikasta Kaartin soittokuntaa. Työ erosi hyvin paljon nykyisistä rehtorin hallinnollisista tehtävistä. – Niin kutsuttuna sotilasmusiikkiaikanani soitto oli kaikki kaikessa. Se oli hyvin kokonaisvaltaista ja totta kai sitä tehtiin rinta rottingilla, Ollila kertoo. Kaartin soittokunnassa soittaessaan Ollila pääsi luomaan tunnelmaa moniin eri paikkoihin, joista ehkä mainitsemisenarvoisin on itsenäisyyspäivänä vietettävät Linnan juhlat. – Linnassa soitin yhdeksänä vuonna. Onhan se ihan omalaatuinen kokemus, vaikka saavuinkin juhliin aina keittiön oven kautta punaisen maton sijaan. Toisaalta itsenäisyyspäivä oli silloin vuoden raskain työpäivä, sillä päivä on pitkä ja sisältää paljon soittamista. Kättelymusiikkikin kestää kerrallaan kaksi tuntia yhteen putkeen. Mutta ylpeänä sitä hommaa hoidettiin. Ei siitä kukaan valittanut, Ollila huokaa. Muusikoksi Ollila omien sanojensa mukaan ajautui. Hän aloitti soittamisen jo pienenä isoisänsä johtaman Harjavallan seurakunnan nuorisosoittokunnan riveissä. Ensin Ollila soitti trumpettia, mutta se ei tuntunut omalta. – Sitten ollessani yhdeksänvuotias isoisäni löysi seurakunnan kaapin perältä vanhan ruttuisen tuuban ja siihen soittimeen tykästyin nopeasti. Ollila jatkoi soittamista ja sen opiskelua aina armeija-aikoihin asti. Armeijassa hän haki siirtoa laivaston soittokuntaan, mutta siellä ei ollut tarvetta tuuballe. – Sitten tuli komennusten kertomisen aika ja aluksi nimeäni ei mainittu ollenkaan. Tiedustelin asian perään, jolloin luutnantti katsoi lappujaan uudestaan ja sanoi sitten ”Tykkimies Ollila, teidät on komennettu Kaartin soittokuntaan Helsinkiin. Onko kysyttävää?” Vastasin vaan, että ei ole, Ollila naurahtaa. Kaartin soittokuntaan pääseminen oli Ollilan muusikon uran alku. Siellä häntä kehotettiin lähtemään jälkialiupseerikouluun ja tulemaan heille töihin. – Minulla ei ollut silloin selkeää päätöstä, että mitä olisin lähtenyt opiskelemaan, joten tein työtä käskettyä. Kävin AUK:n ja jäin Kaartin soittokuntaan töihin. Sitten tuli 90-luvun lama ja meitä määräaikaisia laitettiin pois. Vuonna 1993 Markku Ollila ehti olla noin kuukauden verran työtön, kunnes soittaminen sai jatkua Helsingin poliisin soittokunnassa. Sitten hän haki Sibelius-Akatemiaan. – Pääsin opiskelemaan, mikä yllätti itsenikin. Vuoden opiskelun jälkeen minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä takaisin Kaartin soittokuntaan, johon palasin mielelläni. Vuonna 2001, kun Ollila sai Sibelius-Akatemiasta musiikin maisterin paperit, oli hänellä jo vakipaikka Kaartin soittokunnassa. Sotilassoittovuosien aikana hän oli saavuttanut myös jotain merkittävämpää, jolla oli suuri rooli seuraavaan päätökseen miehen elämässä. Hän oli rakastunut Maria-nimisen naiseen ja mennyt naimisiin. Parin häitä tanssittiin mahtipontisin menoin Kaartin soittokunnan säestämänä. – Meillä oli työkavereiden kesken tapana soittaa toistemme häissä. Häissämme paikan vahtimestari tokaisikin, että ihan kuin Linnan juhlissa olisi. Siihen sain sitten todeta, että samaa porukkaahan soittajat ovat, Ollila naureskelee. Ollilat saivat kaksi tytärtä vuosisadan vaihteessa. Lopulta isyys ja perheen tärkeys sysäsivät Markku Ollilan luopumaan kunniakkaasta soittajanurastaan ja tulemaan Poriin – tosin Harjavallan kautta. – Lapsemme olivat neljä- ja kaksivuotiaat, kun sain lehtorinpaikan Porin Palmgren-konservatoriosta. Muuttopäätökseen vaikutti paljon se, ettei meillä ollut Helsingissä oikein tukiverkostoja. Maria on alun perin kotoisin Turusta, joten molempien vanhemmat olivat kaukana. Muutimme Harjavaltaan ja tajusimme nopeasti, kuinka valtava voimavara ja apu isovanhemmat ovat, Ollila kiittelee. – Isyys sai minut luopumaan paljosta ja hyvä niin. Esikoisemme ensiparkaisua odottaessani ymmärsin, kuinka pienestä elämä on kiinni ja se muutti minussa jotain. Sen jälkeen elämää on alkanut ajatella ja kunnioittaa aivan toisella tavalla. Lapseni ovat elämäni tärkeimmät asiat. Opettajan työ erosi täysin Ollilan edellisestä urasta, jossa hän toimi käskyjen mukaan. – Minulle kerrottiin missä ja milloin minun pitää olla sekä se, mitä laitan päälleni ja mitä soitan. Nyt olin tilanteen edessä, jossa olin Palmgren konservatorion ensimmäinen vaskipuhaltimien lehtori. Määritin hyvin pitkälle itse, miten töitä tein. Alku oli kaoottinen, mutta onneksi en ole stressaavaa tyyppiä, Ollila hymyilee. Yhdentoista vuoden opettajan uran jälkeen Ollilasta tuli konservatorion rehtori ja lopulta myös porilainen. – Rehtorin asema velvoitti minua olemaan paikalla heti aamulla, mutta toisaalta toimintamme on hyvin iltapainotteista. Kahden kolmen tunnin tauon ajaksi ei ollut järkeä lähteä kotiin Harjavaltaan. Tuntui, että kävin kotona vain nukkumassa. Yhden vuoden jaksoin sitä ajamista, kunnes vanhimman tyttäremme toive käydä lukio Porissa oli alkusysäys Poriin muutolle. Väkisin en olisi lapsia repinyt pois Harjavallasta, Ollila sanoo. Rehtorin hallintopainotteinen työ laittaa soittamiselle joskus eläneen miehen välillä etäälle muusikkona olemisesta. Ei olekaan yllätys, että Ollilan harrastukset ovat hyvin musiikkipainotteisia. Soittamisen lisäksi hän on löytänyt myös laulun. – Opiskelujeni jälkeen en harjoittanut laulua yli kymmeneen vuoteen. Nyt laulan Porin Filharmonisessa kuorossa, Cantica Seculorum -kuorossa sekä Singing 4 you -kvartetissa. Näiden lisäksi johdan Porin VPK:n soittokuntaa sekä soitan Meri-Pori Dixie Bandissa jazzia. – Toisinaan, kun arki ja harrastukset antavat myöden, niin ajamme perheen kanssa asuntovaunulla hiljaisuuteen, Ollila sanoo. Porin Palmgren konservatorion rehtori vuodesta 2013 alkaen. Alun perin kotoisin Harjavallasta. Sairaalapastori Maria Ollilan aviomies, kahden tyttären isä ja koiranomistaja. Soittanut tuubaa Kaartin soittokunnassa.