Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Sodasta pitää puhua ja veteraaneja kuunnella, se on parasta työtä rauhan puolesta

Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen osallistui vastikään venäläisten opiskelijoiden retkelle. Yksi kohde oli Summan kenttähautausmaa. Sinne on haudattu yli 200 suomalaista. Mikkonen kertoo (24.11.), kuinka "opiskelijat kuuntelevat vakavina selostusta 80 vuoden takaisista tapahtumista". – Jotkut heistä eivät ole koskaan aiemmin kuulleetkaan talvisodasta. Tietämättömyys on Neuvostoliiton peruja. Siinä, missä Neuvostoliitossa juhlittiin vuosittain näyttävästi voittoa natsi-Saksasta, talvisotaa muistettiin vaikenemalla. Toinen vaihtoehto oli valehteleminen. Neuvostoaikana kouluissa opetettiin, että talvisota syttyi, koska Suomi käyttäytyi aggressiivisesti. Vuosikausia kerrottiin, kuinka neljä harjoituksissa ollutta rajajoukkojen neuvostosotilasta menehtyi Suomen puolelta ammuttuun tykki- ja heitintuleen. Suomessa talvisodasta puhutaan takuuvarmasti ainakin kolmena päivänä: 30. marraskuuta, 6. joulukuuta ja 13. maaliskuuta. Siis talvisodan alkamisen ja loppumisen muistopäivinä sekä itsenäisyyspäivänä. Mutta onko se liian paljon, liian vähän vai tarpeeksi, siitä kiistellään. Kiistely määrästä on toisarvoista. Tärkeämpää on keskustella siitä, miten sodasta puhutaan. Kiihkottomimpia puhujia ovat ne, jotka kertovat vain siitä, mitä ovat itse kokeneet. Heillä kun ei aikanaan ollut vaihtoehtoja. Nämä kertojat ovat sotaveteraaneja. Sotaveteraanit.fi - sivuston mukaan veteraaneja on joukossamme noin 10 000. Se on aika vähän, kun muistetaan, että sotiin osallistui noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Kelassa on laskettu, että ensi vuoden lopussa veteraaneja olisi elossa enää 6 536. Kertojien ja muistelijoiden määrä vähenee vauhdilla. Sodasta ja rauhasta puhuminen jää niiden vastuulle, jotka eivät ole sotaa koskaan kokeneet. Me olemme ne. Sodasta pitää puhua. Jos ei tajua sodan mielettömyyttä, ei voi ymmärtää rauhan tärkeyttä. Taistolaisvuosina veteraanien muistoille naurettiin. Oltiin sitä mieltä, että mitäs sinne menitte. Toivottavasti tämä historia ei koskaan toista itseään.