Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Vuosi sitten porilainen äiti katsoi kauhuissaan palavaa Keskuskartanoa eikä tiennyt, oliko oma perhe turvassa – Tulevana kesänä kotiin pääsee muuttamaan takaisin: ”Pahemminkin olisi voinut käydä”

Toukokuun 15. päivänä 2019 Tiia Grönbacka vietti täysin normaalia keskiviikon työpäiväänsä keskustan uimahallilla, kun sisään tullut asiakas mainitsi suuresta tulipalosta keskustassa. Pian Grönbackalle selvisi, että 11-kerroksinen Keskuskartano, oma kotikerrostalo, oli ilmiliekeissä. Hän tiesi miehensä Juha Grönbackan ja kahden lapsensa 15-vuotiaan Sinin ja 10-vuotiaan Ineksen , olevan kotona. Seurasi kauhunhetket, kun perheenäiti ei saanut kotona olleita kiinni puhelimitse. – Soitin heille kaikille yksitellen, mutta kukaan ei vastannut, Tiia Grönbacka muistelee. Kotona Keskuskartanon viidennessä asuinkerroksessa isäpuoli ja lapset olivat pelästyneet yläkerrasta kuuluneita pamauksia. Juha Grönbacka oli alkuun luullut ääniä laukauksiksi ja teljennyt lapset pesuhuoneeseen turvaan. Sitten hän oli mennyt parvekkeelle ja huomannut katolta tippuvan palavia ja hiiltyneitä rakenteita. Alhaalla maassa ihmiset käskyttivät huutaen parvekkeilla ihmetteleviä asukkaita lähtemään vielä kun voivat. Kerrostalon katto oli tulessa. Kolmikko lähti ulos pikaisesti. Mukaan mies nappasi sen enempää ajattelematta vain kännykkänsä, kotiavaimet ja tupakat. Pelonsekaisten minuuttien aikana Ines-tytön kännykkä unohtui kotiin. Pikaisesti he hätyyttivät myös seinänaapurissa yksin asuvan naisen mukaansa. – Olin aivan shokissa. En tiedä kuinka kauan siinä meni, että Juha soitti minulle takaisin ja sain tietää heidän olevan kunnossa. Sen tiedon jälkeen jatkoin työvuoroni loppuun. Kun pääsin lähtemään poljin äkkiä kotia kohti. Lapset olivat menneet isälleen, mutta Juha odotti yhä siellä pihalla. Anoppikin oli saapunut paikalle. Siihen asti olin ollut ikään kuin sumussa. Kun näin heidät kaaduin kirjaimellisesti maahan itkemään, Tiia Grönbacka kertoo. Vesivahinkoja ja lievää savun katkua Kuusihenkisen perheen koti sijaitsi Keskuskartanon päädyssä E-rapun viidennessä kerroksessa. Kaikkiaan Keskuskartanossa on yksitoista kerrosta, joista ylin kerros toimi palon aikaan ullakkotilana. Kerroksessa oli liiketiloja, asukkaiden häkkivarastoja ja yhteisiä pesutiloja. Seuraavat yhdeksän kerrosta ovat kaikki asuinkäytössä ja niissä asuntoja on yhteensä 162 kappaletta. Rakennuksen maantasakerroksessa on useita liiketiloja. Pahin palo sijoittui rakennuksen ullakkokerrokseen, jonka liiketiloja oltiin juuri remontoimassa asuinhuoneistoiksi. Kerrostalon katto ja ylin kerros tuhoutuivat täysin. Palo levisi myös rakennuksen julkisivuihin, joista päädyt kärsivät pahiten. – Sammutusvedet aiheuttivat väistämättä vahinkoja myös alla oleviin koteihin, ihan meidän kotiin asti. Sammutustöiden päätyttyä pääsimme vielä saman viikon lopulla kotiin hakemaan tärkeimpiä tavaroita. Sisällä kärysi ja oli sotkuista sammutustöiden jäljiltä, sillä keittiön ikkunakin oli jäänyt auki. Vesivahinkoja näkyi, mutta muuten koti oli lähes entisellään. Kyllä siinä helpotuksen kyyneleet valuivat. Pahemminkin olisi voinut käydä, Tiia Grönbacka kertoo. Heti palon riehuessa oli selvää, että kotiin ei voisi palata pitkään aikaan, joten Tiia Grönbackan tyttäret Sini, Ines ja Iris muuttivat isälleen. Tiia ja Juha Grönbacka viettivät muutaman päivän Juhan vanhempien luona, mutta sinne he eivät voineet jäädä pidemmäksi aikaa. Sen jälkeen he asuivat viikon verran hotellissa aivan Keskuskartanon läheisyydessä. – Hotellihuoneen ikkunoista näimme muun muassa Keskuskartanon kotimme ikkunat. Pääpalon jälkeen palokunta joutui sammuttelemaan kerrostalon rakenteita useampana päivänä uudestaan. Kerran soitimme itsekin palokuntaa jälleen paikalle, kun näimme savun tupruttelevan rakennuksen sivusta aivan keittiöikkunamme yläpuolella. Pelkäsimme, että palo jotenkin vielä lähtee leviämään siellä, Grönbacka sanoo. Hotellipäivien jälkeen Grönbackat saivat väliaikaisasunnon Porin Musasta, jonne Tiian lapsetkin muuttivat. Väliaikaiseen kotiin on sopeuduttu hyvin, vaikka sinne onkin hankittu vain tärkeimmät tavarat. – Joka toinen viikonloppu meillä asustelee myös Juhan tytär. Hänen lisäkseen perheeseemme kuuluu vielä minun vanhin tyttäreni, joka on asunut nyt pari vuotta omillaan, Tiia Grönbacka kertoo. Tilanteen rauhoituttua perhe haaveili pääsevänsä jouluksi kotiin. – Loppuvuodesta selvisi, ettei se tulisi mitenkään olemaan mahdollista. Päätimme silti odottaa asunnon valmistumista. Erilainen remontti Kaikki perheen huonekalut ovat olleet koko remontin ajan Keskuskartanon asunnossa. Perhe sai Musan väliaikaisasuntoon alkuun sängyt ja pienen ruokailuryhmän. Sukulaisilta he saivat muun muassa peittoja ja tyynyjä. – Kaupunki maksoi Musan asunnon takuuvuokran, mikä oli suuri helpotus ja olemme siitä kovin kiitollisia. Punaisen ristin antamalla lahjakortilla haimme Kontista kaikenlaista tavaraa kuten mikron. Hyvin askeettisesti olemme nyt eläneet, Grönbacka kertoo. Keskuskartanoon tehtiin niin sanottuja muuttopäiviä, jolloin asukkaat saivat hakea sinne jääneitä tavaroitaan. – Ensin meidän teinit kokosivat kotoa mukaansa tietysti meikit, Grönbacka naurahtaa. Vuoden aikana kotona on täytynyt käydä myös järjestelemässä paikkoja remontin tieltä. – Aikamoinen homma tässä on ollut. Keittiöremontin aikana tietysti kaikki keittiön kaapit piti tyhjentää. Makuuhuoneemme sänky onkin kuorrutettu ihan kaikella keittiökaappien tavaralla. Ne huoneet, jossa lattiat menivät vaihtoon, täytyi tyhjentää. Sitten tuli ikkunaremontti ja ikkunoiden eteen piti saada kaikkiin reilu metri työtilaa, Grönbacka päivittelee huvittuneena. Kosteusmittauksia tehtiin kodissa useampia ja ne paljastivatkin kodista lähiaikoina vielä yhden huoneen, joka vaati lattian vaihdon. – Se oli meidän teinitytön huone. Mutta koronarajoitusten takia, emme päässeet sitä enää itse tyhjentämään. Kyllä kävi sääliksi niitä remonttifirman työntekijöitä, jotka joutuivat sen tavarakaaoksen sieltä selvittämään, Grönbacka naureskelee. Tavaroiden siirtely ja nykyiset väljemmät asuinolot ovat avanneet perheenäidin silmät. – Meillä on tavaraa ihan liian paljon! Kun pääsemme kotiin, niin sitä aletaan rajusti karsimaan. Sijainti ja muistot ratkaisivat Kun perhe pääsee heinäkuun alussa muuttamaan takaisin kotiin, on palosta kulunut lähes 14 kuukautta. Suurin syy siihen, että perhe on jaksanut odottaa kotiin palaamista, on Keskuskartanon sijainti. – Lapset käyvät Steinerkoulua ja itse olen tosiaan siellä uimahallilla ja kesäisin maauimalassa töissä. Välillä emme tarvinneet viikkoon autoa lainkaan. Sijainti vanhalla kodilla on siis juuri meille ihanteellinen, Tiia Grönbacka sanoo. Sijainnin lisäksi koti oli perheelle hyvän kokoinen ja he olivat ehtineet asumaan siinä jo vuodesta 2014 lähtien. – Olen vakuuttunut siitä, että korjaukset on tehty hyvin.