Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Magneettitutkimusten potilasturvallisuudesta on puhuttava

Viime viikolla Sunderbyn sairaalassa Ruotsin Luleåssa sattui onnettomuus, jossa röntgenhoitaja, joka työskenteli yksin mobiilimagneettiyksikössä, loukkaantui vakavasti. Lisäksi hoitajaa pelastamaan tulleet vartijat loukkaantuivat lievästi. Poliisi tutkii tapausta ja vielä ei ole tiedossa mikä lopulta aiheutti onnettomuuden. Ruotsin tapauksessa hälytyksen hoitajan henkeä uhkaavassa tilanteessa teki magneettitutkimuksessa ollut potilas. Magneettitutkimushuoneessa on aina magneettikenttä, joka vetää puoleensa voimalla kaikki ferromagneettiset esineet tulleessaan riittävän lähelle niin sanottu turva-alueen sisäpuolelle. Magneettilaitteiden tehot (T=tesla) ovat kasvamassa ja mitä korkeampi T, sitä voimakkaampi magneettikenttä on kyseessä ja vaatii entistä enemmän varotoimenpiteitä. Suomessa magneettitutkimuksia (MK) suorittavat kolmen ja puolen vuoden pituisen ammattikorkeakoulu-tutkinnon suorittaneet lääketieteellisen kuvantamisen ammattilaiset, röntgenhoitajat. Peruskoulutuksen lisäksi magneettitutkimuksia tekevän röntgenhoitajan tulee saada kattava perehdytys kyseessä olevalle magneettilaitteelle sekä työpaikkakohtaista lisäkoulutusta, jossa huomioidaan erityisesti turvallisuus. Esimerkiksi MK-passin suorittaminen on yksi tapa parantaa turvallisuutta. ¨ Turvallisuuskäytänteet ennen tutkimusta ja tutkimuksen aikana ovat Suomessa pääsääntöisesti organisaatiotasoilla tarkasti määriteltyjä ja tutkimusprotokollat ovat tutkimuksissa samat. Sairaaloissa koulutetaan myös muuta henkilökuntaa ja sidosryhmiä turvalliseen työskentelyyn magneettiyksikössä. Kun edellä mainitut seikat ovat kunnossa, magneettitutkimukset ovat turvallisia ja vaarattomia sekä potilaalle että tutkimuksia suorittavalle henkilöstölle. Oleellista on hyvä turvallisuuskulttuuri sekä tarkka riskikartoituksen tekeminen magneettiyksiköissä ja poikkeavien tapahtumien (vaara- ja läheltä piti tilanteet) raportointi ja läpi käynti sekä korjaavien toimenpiteiden implementointi. Suomalaisessa terveydenhuollossa niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella on käytössä vaaratapahtuma-ilmoitusjärjestelmä, jonka avulla poikkeamat, läheltä piti tapahtumat ja tapahtuneet onnettomuudet tulisi raportoida. Muutosta kaivataan turvallisuuskulttuuriin, raporttien avoimeen käsittelyyn ja tiedottamiseen, niin organisaatiotasolla kuin kansallisellakin tasolla. Yksi syy miksi raportointi Suomessa voi olla vähäistä, on se, että pelätään syntipukiksi joutumista sen sijaan, että nähtäisiin tarkka ja aktiivinen raportointi sekä tapahtumien avoin käsittely jokaisen kollegan ja potilaan turvana ja mahdollisuutena. Muutosten tekoon turvallisuusprotokollissa ja työskentelyprosesseissa tarvitaan toiminnanharjoittajan panosta ja ajantasaisen riskikartoituksen tekemistä ja ylläpitoa. Usein turvallisin paikka työskennellä ja olla potilaana on se, missä vaaratapahtumaraportointi on aktiivista, koska silloin riskejä arvioidaan jatkuvasti ja turvallisuus on osa arkea. Ruotsin tapaus ei ollut ainutkertainen, vaan vastaavanlainen on jo tapahtunut Suomessa – asiasta vaan ei tiedotettu julkisuuteen, edes ammattilaisten keskuudessa asiaa ei käsitelty julkisesti. Suomessa tilanteessa apu oli lähellä, sillä hoitajan kanssa oli työpari ja muuta henkilökuntaa, jotka saivat pelastettua hoitajan. Röntgenhoitajan ei tulisi koskaan tehdä magneettitutkimusta yksin, vaan hänellä tulisi olla aina työpari, mieluiten toinen röntgenhoitaja, joka on saanut asianmukaisen turvallisuuskoulutuksen magneettiyksikössä työskentelyyn. Hanna Kalliomäki Puheenjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry Päivi Wood Toiminnanjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry