Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri Eurovaalitulos

Ideologisen väkivallan siemenet piilevät vihapuheissa – osa poliitikoistakin on osallistunut ennakkoluulojen, tahallisten väärinymmärrysten ja ideologisen vastakkainasettelun syventämiseen

Suomessa poliitikot ja päättäjät ovat tähän asti voineet kulkea melko vapaasti kansan keskuudessa. Muualla maailmassa panssaroituminen ja eristäytyminen turvallisuuskoneistojen taakse ovat olleet päättäjien arkea uhkakuvien vuoksi. Valitettavaa on, että vihapuheiden jatkoksi ideologiaan ja erilaisiin näkemyksiin perustuva väkivalta näyttää oireita noususta Suomessakin. Poliittiset johtajat kiirehtivät viikonvaihteen jälkeen tuomitsemaan väkivallanteot ja vaatimaan vaalikampanjoinnille rauhaa, kun ulkoministeri Timo Soini (sin.) ja vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmeed joutuivat väkivallan ja päälle karkauksen uhkaamiksi vaalitilaisuuksissaan pääkaupunkiseudulla. Seitsemän Suomessa toimivan uskontokunnan johtohenkilöt antoivat samasta vakavasta aiheesta julkilausumansa. Mukana siinä on kristillisten kirkkokuntien, Suomen juutalaisten seurakuntien sekä Suomen Islam -seurakunnan ja -neuvoston johto. Uskontokuntien johtajat ilmaisevat huolensa ja tuomitsevat ideologisista ja uskonnollista syistä nousevan, eri uskojen edustajiin maailmalla kohdistuneet väkivallanteot. Myös Suomessa ihmiset ovat joutuneet kärsimään häirinnästä ja vahingonteosta uskontonsa vuoksi. Yllätyksiä koetut tapahtumat eivät taida olla monellekaan. Viime vuosina viha- ja herjapuheiden määrä on paisunut, ja ruokkinutkin ilmiötä edelleen. Sytykkeistä vihaan ja väkivaltaan esimerkiksi politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan ei ole ollut pulaa. Onpa osa poliitikoistamme osallistunut ennakkoluulojen, tahallisten väärinymmärrysten ja ideologisen vastakkainasettelun syventämiseen. Lopputulosta ei pidä ihmetellä, mutta ei myöskään hyväksyä. Korjaavien ja ennalta ehkäisevien toimien löytäminen onkin jo sitten vaikeampaa. Viranomaisia ei riitä käytännössä mitenkään vahtimaan joka paikkaan mahdollisia riskitapauksia. Historiasta olisi voitu oppia ainakin se, että osattomuus, koettu epäoikeudenmukaisuus ja eriarvoisuus ovat usein käyttövoimana ääriteoille. Samasta asiasta muistuttavat myös uskontokuntien johtajat. He vetoavat ihmisten oikeudentuntoon ja lähimmäisenrakkauteen henkisestä ja fyysisestä väkivallasta irtautumiseksi. Unohtaa ei pidä kaikkien turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtimista.