Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Arvio: Jari Hiltusen kirjan parasta antia on pääsy Dostojevskin ajattelun sisään

Kirjat Jari Olavi Hiltunen: Romuluksen sielu. Warelia 2020. 345 sivua. Ulvilalainen kirjanoppinut, äidinkielenopettaja ja kulttuurijournalisti Jari Olavi Hiltunen ajattelee isosti. Ensimmäisessä tietokirjassaan Romuluksen sielu hän tarjoilee "galaktista runousoppia kosmologeille ja muille tähtien tarkkaajille". Maailmakaikkeus ja enemmänkin on hänen mielessään. Romulus on taruhenkilö, joka jo varhain roomalaisessa kirjallisuudessa liitettiin Rooman perustamiseen. Cicero kirjoittaa Scipion unennäkö -kirjassaan Romuluksen sielun kohoamisesta avaruuksiin. Tämä on Hiltuselle eräänlaisena lähtökohtana, kun hän lähtee käsittelemään 15 maailmankirjallisuuden klassikoiksi listaamaansa kirjailijaa (Churchill, Plutarkhos, Cicero, Dostojevski, Rabelais, Homeros, Linna, Steinbeck, Aristoteles, Kivi, Shakespeare, Ovidius, Rawling, Dickens ja Aisopos). Nämä hän näkee maailmalle valoa tuovina tähtinä – näin tavallinen lukija saanee yksinkertaistaa fotoneista (= sähkömagneettisen säteilyn energiakvantti) ynnä muusta sellaisesta kertoilevaa Hiltusen tekstiä. Syvällisimmin Hiltunen näyttää perehtyneen Fjodor Dostojevskiin , ja tätä koskeva osio on kirjan paras. Hiltunen, joka jo aiemmin on julkaissut Dostojevskia koskevia esseitä parissa kulttuurilehdessä, on erikoisella tavalla päässyt Dostojevskin ajattelun sisään ja se näkyy hänen johtopäätöksissään. Dostojevskin ailahtelevainen ja tuskaisa elämänkulku on kuvattu niin, että lukija muun unohtaen "kokee" suuren kirjailijan kehittymisen ja kypsymisen siksi mestariksi, jota hänen laaja tuotantonsa kuvastaa. Ensimmäisenä Hiltunen kuitenkin esittelee Winston Churchillin , jonka puhujalahjakkuudessa hän näkee yhtymäkohtia Antiikin suuriin puhujiin. Kenties tähän on perusteita, vaikka tiettyä keinotekoisuutta Hiltunen ei pysty välttämään. Hiltunen selostaa yksityiskohtaisesti Chuchillin valtiomiestyötä, josta hän on vaikuttunut. Churchillin 1953 saama Nobelin kirjallisuuden palkinto herätti aikanaan paljon keskustelua. Hiltunen kysyy, palkittiinko Chuchillin loistavat puheet Nobelilla, ja vastaa: "Juu, näin pääsi käymään". Kaikki Hiltusen, usein Wikipediaan perustuvat huomiot Englannin historiasta eivät ole aivan kohdallaan, mutta tähän ei kannata lähemmin puuttua. Olisi Hiltusella ollut käytettävissä (ainoa) suomalainenkin Nobel-kirjailija: satakuntalainen F. E. Sillanpää , mutta häntä ei ole kokoelmaan kelpuutettu. Olisikohan rationaali ja reaalimaailmaan pitäytyvä Tampereen reaalilyseon kasvatti ollut liian oudossa seurassa Romuluksen kaltaisen taruolennon kanssa. Toinen kirjallisuuden nobelisti amerikkalainen John Steinbeck oli sen verran Sillanpäästä kiinnostunut, että Suomessa käydessään 1963 kävi tätä tervehtimässä. Steinbeckiä Hiltunen muuten käsittelee kirjassaan ansiokkaasti. Suomalaista kirjallisuutta Hiltusen kirjassa edustavat Aleksis Kivi ja Väinö Linna . Molemmista Hiltunen kirjoittaa asiantuntevasti. Kiven kohdalla hän kiinnittää liikaa huomiota Teemu Keskisarjan pari vuotta sitten ilmestyneeseen kirjaan Saapasnahkatorni , joka ei tuonut mitään uutta Kivi-tutkimukseen, ja unohtaa esimerkiksi professori Hannes Sihvon perusteellisen Elävä Kivi -kirjan (2002). Väinö Linna -osio perustuu paljolti Hiltusen Parnassossa 2018 olleeseen mainioon artikkeliin "Väinö Linnan "maailman paras kirja" jäi julkaisematta" (Linnan "Messias"-kirjaprojekti). Hiltusen kirjan 15 elämäkertaa kertovat Hiltusen laajasta lukeneisuudesta. Hän jakaa auliisti erilaista mielenkiintoista tietoa kertomatta aina , mistä tieto on peräisin, vaikka lukija sitä joskus kaipaisikin. Hakuteokset ja -ohjelmat hän epäilemättä tuntee. Tietysti hänellä on runsaasti myös omaa sanottavaa. Aika ajoin hän häkellyttää lukijansa tyylittömillä sanoilla ja sanonnoilla ("pällistelisi", "pippalot", "oikea namupala", "narahti", "millä mällätä" yms.). Yleisesti ottaen teksti on kuitenkin luontevaa ja luettavaa. Jari Olavi Hiltusen omaperäistä esikoiskirjaa voi suositella erityisesti kirjallisuushistorian harrastajille. Mielenkiinnolla voi odottaa hänen toista kirjaansa, joka tiettävästi on jo työn alla.