Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tästä pääsiäisestä tuli ylipitkä pitkäperjantai

Joulu on perhe- ja sukujuhlien vuosittainen huippuhetki, mutta kyllä myös pääsiäinen on sosiaalisten suhteiden hoidon kannalta merkittävä tapahtuma. Tämän vuoden pääsiäinen on kuitenkin poikkeuksellinen. Tällä kertaa ei ajella juhlapyhien viettoon mummolaan. Riipaisevaa on, että tilanteesta johtuen tavallista useampi joutuu viettämään juhlapyhänsä aivan yksin. Näin on erityisesti ikäihmisen kohdalla. Heistä moni on jo valmiiksi kovin yksinäinen. Pääsiäistä edeltävä aika on kirkollisessa mielessä paaston ja hiljentymisen aikaa. Noista kahdesta asiasta ensimmäinen ei ole ainakaan omalla kohdallani toteutunut ollenkaan: etätyön piristykseksi on tullut mässytettyä yhtä ja toista, mitä ei tavallisen työpäivän aikana toimistolla tulisi tehtyä. Hiljentyminen on onnistunut paremmin. Ei ole voinut tavata sukulaisia eikä ystäviä, ja kaikki harrastukset ovat jääneet tauolle. Veikkaan, että tuo koko perheen harrastusten pois jääminen on saattanut tehdä monessa huonekunnassa jopa hyvää. Ensimmäistä kertaa ehkä moneen vuoteen kaikki vapaa-aika ei mene ympäri kaupunkia kaahatessa, nyt kun ei tarvitse viedä poikaa joka ilta karateen ja futikseen, eikä tytärtä ratsastamaan sekä balettiin. Vanhempienkin omat riennot ovat tyystin jäissä. Outo tilanne saattaa ahdistaa, ja lasten patoutunut energia saa nämä hyppimään seinälle. Silti olen sitä mieltä, että pieni pysähdys on välillä ihan paikallaan. Jos hyvin käy, pakollinen stoppi saa ehkä näkemään, mikä elämässä on todella tärkeää, ja mistä turhasta voisi luopua. Onko sitä valtavaa harrastusrumbaa pakko aloittaa uudestaan poikkeusajan jälkeen? Siitä ei päästä mihinkään, että tämä pääsiäinen joudutaan viettämään aivan eri tavalla kuin edellisinä vuosina. Koko juhla näyttäytyy tällä kertaa kuin ylipitkänä pitkänäperjantaina. Takavuosina pitkäperjantait olivat kuin silkkaa harjoitusta tähän karanteeniaikaan: ei saanut lähteä tansseihin eikä kyläreissuille, piti kököttää hiljaa kotona. Mitä opimme niistä pitkääkin pisimmistä pitkäperjantaista? Sen, että raskaiden aikojen jälkeen kajastaa ilo, toivo ja valo. Kyllä me tästä selviämme.