Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Teatteriarvio: Perhescifi tulevaisuudesta viihdyttää ja saa ajatukset liikkeelle

3 kuvaa huomisesta. Käsikirjoitus Marko Järvikallas, Harri Virtanen ja Okko Leo. Ohjaus Tuire Tuomisto, Erik Söderblom ja Maarit Pyökäri. Tuotanto: Rakastajat-teatteri, Teatteri Quo Vadis ja Espoon kaupunginteatteri. Ensi-ilta Espoon kaupunginteatterissa 27.2. Käsikirjoittajat kutsuvat näitä kolmea pienoisnäytelmää osuvasti ja hauskasti perhescifiksi. Termiä ei kannata vierastaa, vaikkei olisi kiinnostunut tekniikasta. Syyksi lähteä teatteriin riittää, että on kiinnostunut ihmisestä. Kolme pienoisnäytelmää ovat tulevaisuudenvisioita ihmissuhteista tekniikalla höystettynä. Niissä on samaa henkeä kuin Black Mirror –tv-sarjan jaksoissa. Ensi-ilta alkoi hämmentävän epäonnisesti. Drone lensi yleisön yllä, törmäili katon lamppuihin ja näytti rysähtävän niskaan millä hetkellä hyvänsä. Ensimmäisessä Piraatti -näytelmässä tulevaisuuteen loikataan kuin elokuvan keinoin: nopein, pimeän katkaisemin leikkauksin. Tarina avautuu yleisölle väläys kerrallaan. Lapsensa menettänyt pariskunta ( Angelika Meusel ja Kai Tanner ) hankkii surunsa lievitykseen lasta muistuttavan robotin ( Maija Rissanen ). Keinotekoinen lapsi toi mieleen Steven Spielbergin elokuvan A.I. – Tekoäly . Pienoisnäytelmä kulkee kuitenkin omia, ennalta-aavistamattomia ja tragikoomisiakin polkuja. Valaistus, äänimaailma ja lavastus tukevat hyvin tarinaa. Pariskunta piilottaa robottilapsensa laatikkoon, joka vertautuu aidon lapsen hauta-arkkuun. Tämän kaltainen tulevaisuus on jo lähellä.Tässä kuussa uutisoitiin korealaisäidistä, jonka kuolleesta tyttärestä oli luotu äänellä varustettu 3D-malli. Äiti pystyi kohtaamaan hahmon virtuaalimaailmassa ja jopa koskettamaan ”tytärtään” hanskoilla, jotka simuloivat todellista kosketusta. Turingin testi –pienoisnäytelmä kuvaa nimensä mukaisesti testiä, jolla pyritään erottamaan keinoäly ihmisestä. Katsojat temmataan mukaan pohtimaan, ketkä näyttelijöiden esittämistä hahmoista ovat ihmisiä ja ketkä koneita. Näyttelijät Maija Rissanen ja Jan-Christian Söderholm luovat vahvan jännitteisen parisuhteen, mutta aiheen käsittely tuntuu tässä kontekstissa erikoiselta. Tekoäly kuvataan monesti fiktiossa liikaa ihmisen kaltaiseksi. Miksi tekoälyn haluttaisiin riitelevän tai pohtivan ”tunteitaan” tai ”sukupuoltaan”? Turingin testin vaatima ihmisen jäljittely tuntuu melkoiselta ohjelmointirivien tuhlaukselta. Tekoälyllä voisi olla paljon parempaakin käyttöä tai tekemistä. Nämä kolme pienoisnäytelmää kuvaavatkin jokainen ennen muuta ihmistä. Ihminen haluaa luoda tekoälystäkin oman kuvansa tai seuralaisensa. Turingin testi kasvaa kysymyksiksi: Mikä erottaa ihmisen koneesta ja miten ihminen muistuttaa konetta? Hauska oivallus oli tuoda lavalle vierailulle vanha, ärsyttävä psykologiohjelma Eliza. Kolmas näytelmä Data Error tarjoaa monta hyvää syytä nauraa. Se on kuvaus miehestä ( Mika Piispa ), joka muokkaa teknologian avulla itsestään päivitetyn version kelvatakseen unelmiensa naiselle ( Minerva Kautto ). Geenien muuntelu, aivoimplantit ja kehoa muokkaavat leikkaukset muovaavat tulevaisuuden ihmisistä ylivertaisia supersuoriutujia. Kelpaako ihminen silti itselleen tai toisille? Näytelmä tuo vahvasti mieleen nykyajan sosiaalisen median pätemisyritykset ja kauneusleikkaukset. Kolmen teatterin kannatti yhdistää voimansa. Koko työryhmää voi kiittää laadukkaasta esityksestä, jonka jokainen osa toimii. Näytelmissä ei ole kuolleita hetkiä. Näyttelijäkaartin ammatitaitoa oli hieno seurata. Vain ajoittain ensi-illassa näyttelijöitä vaivasi pieni ylimääräinen jännitys. Niina Hosiasluoma sotkeutui aivan viimeisissä repliikeissä, minkä yleisö palkitsi naurun ja aplodien vyöryllä. Pienoisnäytelmät sekä viihdyttävät että tarjoavat ajateltavaa. Se on paljon teatteri-illalta. Esityksen Porin ensi-ilta on Kulttuuritehdas Kehräämössä 12.3.