Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Esteettistä ekokauhua: Petri Haaviston ja Annika Takkalan stipendiaattinäyttely huokuu tuhoa ja luovuutta

Kuvataide Porin Saskiat ry:n stipendiaattinäyttely: Petri Haavisto & Annika Takkala 13.10. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti-su kello 11-18. Jälleen on vuosi vierähtänyt ja Porin Saskiat -yhdistys valinnut uudet, mielenkiintoiset stipendiaatit. Poriginal-gallerian alakerrassa debytoi vakuuttavasti vielä Kankaanpäässä kuvataiteilijaksi opiskeleva Annika Takkala . Yläkerrassa esittäytyvän Petri Haaviston taiteeseen tutustuin keväällä SAMK:n päättötyöarvioinnin yhteydessä. Nyt nähtävä kokonaisuus todistaa rohkeaa taiteellisen ilmaisun vapautumista suhteessa hieman kankealta näyttäneeseen lopputyöveistokseen. Annika Takkalan (s. 1993) osuus käynnistyy parilla aulaan ripustetulla teoksella, joiden puukko- ja nuoliaiheilla katsojaa johdatellaan mielestäni harhaan. Omaperäisempiä ja tulkinnallisesti paljon kiinnostavampia näkyjä avautuu varsinaisen näyttelysalin puolelta, jossa teoksista kehkeytyy geologisia ja seismisiä tutkielmia. Seinillä vuorottelevat piirrokset ja metallinhohtoiset maalauskollaasit. Lyijykynäpiirroksissa vältellään suoraa esittävyyttä, mutta kynän liikkeistä piirtyy järjestelmällisyyttä. Pienin elein näkökulmat vaihtuvat seinätapetista maailmaan. Kolmiosainen Pitkä toivo muistuttaa elävää karttaa, jonka korkeuskäyrät reagoivat mannerten sortumiin. Maalauksissa toistuvat rypyt ja tahmeat pintakuviot. Koodinimellä H:00 merkitystä teoksesta erottuu myös hyönteisiä. Taiteilija kertoo käyttävänsä teosten pohjalla kalliin lehtimetallin sijaan keittiöfoliota tai karkkikääreitä. Lakkamainen akryylimedium saa metallit välkehtimään maaperään kerrostuneen öljyn tai meripihkan sävyissä. Myös Petri Haaviston (s. 1984) veistoksissa materiaalia kierrätetään merkityksellisesti. Hurja musta pilvi koostuu loppuun käytetyistä trampoliinimatoista. Teos puhuu väkevin vertauskuvin ylöspäin pyrkimisen ekologisesta kestämättömyydestä. Synkkä näyttely ei kuitenkaan saarnaa tai julista omaa hyveellisyyttään. Kolmiulotteiseen tulostamiseen ja piirtämiseen tarkoitettu musta filamentti tuo veistoksiin tieteisfantasioivaa tuhon hekumaa. Teokset käyttävät kauhun keinoja ja puhuttelevat tunnetasolla. Takeoverissa lapsi kannattelee trampoliinihelmojaan. Hänen kasvojaan peittää pronssimaski, joka näyttää palaneen kiinni öljynmustaan ihoon. Näistä tuhoisista näyistä huolimatta molempien stipendiaattien näyttelyistä hehkuu myös taiteen luova ilo.