Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Keski-Porin kirkossa kuultiin taituruuden huippuhetkiä: Urkusinfonia muuntui ilon voitoksi ahdistuksesta

Musiikki César Franck – Louis Vierne. Ralph Gustafsson, urut Keski-Porin kirkossa. Iltamusiikkisarjan (13.10. -24.11.) päätöskonsertti. Keski-Porin kirkon Iltamusiikkisarjan päätöskonsertissa musisoitiin räväkästi. Ohjelmassa oli Notre-Dame -katedraalin urkurin Louis Viernen kuudesta urkusinfoniasta nro 5 a-molli op. 47 (1923–24). Ensi osan melodia kohoaa rauhallisesti korkeuksiin urkutaiteilija Ralph Gustafssonin viiltävän kiinteässä otteessa. Koko sinfonia on kahden hyvin erilaisen teeman konfliktia. Teema, joka koostuu duuri ja molli -asteikkoihin pohjautuvista alaspäin etenevistä parisävelistä (tersseistä) on korvia hivelevä. Sen kanssa puolisävelaskelittain kulkeva teema soi terävän ankarana. Sinfonia on mielenkiintoinen, koska Viernen aikaisempien urkusinfonioiden sävelkieli on herkkää ja puoleensa vetävää. Viidennen sinfonian ”viehätysvoima” on riivaavan pakkomielteisen (kromaattisen) teeman ja lempeämmän teeman riipivässä vastakkain asettelussa. Neljäkymmentä minuuttia kestävä sinfonia on Viernen pisin. Ahdistavaan, armottomaan hätään lohdun tuo Finaali. Beethovenin teosten tapaan se leimahtaa esiin riemulla, joka on elämää suurempaa. Osa on suunnattoman vaikea, minkä Jean Huré totesi jo teoksen ilmestyttyä 1920-luvulla. Keski-Porin kirkossa saatiin kuulla taituruuden huippuhetkiä. Jalkiomelodia hallitsi äänimaisemaa jylhänä. Sormioiden, rytmiikaltaan kimurantit kuviot häikäisivät. Sävelmassaa oli niin paljon, että välillä sormioiden bassoäänet vaikuttivat taustalla. Kuviot hahmottuivat tarkasti, vaikka ne välillä muodostuivat vuorottelevista sävelistä vasemmalla ja oikealla kädellä. Sama vauhdikas melodia soi yhtä vaivattomasti jalkiolla soitettuna. Juhlava satsi taipui riemukkaaksi. Ilo voitti ahdistuksen. ”Lämmittelynä” tulitukseen kuultiin César Franckin viimeisestä sävellyksestä Kolme koraalia (Trois chorales 1890) nro 1 E-duuri. Konserttikappaleessa koraalin hartaus tihentyy voimakkaaksi Maestosossa (juhlavasti) ja sama äänimaisema jatkuu lyhyessä Largossa . Aiheen toistot pysäyttävät ja enteilevät Viernen sinfonian väkevää sävelsanontaa.