Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Mistä on kyse Trumpin Ukraina-tutkinnassa? Lue tämä kooste sotkun etenemisestä ja pääset kärryille

Vallan väärinkäyttöepäilyt saivat lisää vettä myllyyn, kun aiemmin salaisena pidetty ilmianto Donald Trumpin Ukraina-toiminnasta annettiin torstaina julkisuuteen. Ilmiantaja, joka New York Timesin tietojen mukaan on keskustiedustelupalvelu CIA:ssa työskentelevä mies, teki reilu kuukausi sitten tiedusteluyhteisön päätarkastajalle Michael Atkinsonille ilmiannon, koska hän epäili presidentin käyttävän valtaansa väärin. Puhelu Jupakan keskiössä on Trumpin ja Ukrainan tuoreen presidentin Volodymyr Zelenskyin heinäkuun lopulla käymä puhelinkeskustelu. Sen sisältö annettiin julkisuuteen keskiviikkona. Siinä Trump vihjailee, että demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivää Joe Bidenia ja tämän poikaa Hunter Bidenia vastaan pitäisi aloittaa korruptiotutkinta. Taustalla on muutama vuosi sitten tapahtunut USA:n painostus, jolla Ukraina saatiin erottamaan korruptoituneeksi epäilty syyttäjä, joka tutki kaasuyhtiötä, jonka hallituksessa Hunter istui. Tämä oli osa laajempaa ulkopoliittista ponnistelua, jonka tähtäin oli kitkeä Ukrainasta korruptiota. Trumpin puskeman salaliittoteorian mukaan Joe Biden pyrki syyttäjän poistamisella auttamaan poikaansa, mikä ei tarkemman tarkastelun perusteella vaikuta pitävän lainkaan paikkaansa. Kyseinen syyttäjä oli pikemminkin itse jarrutellut yhtiötä koskevaa tutkintaa. – Bidenin pojasta puhutaan paljon, että Biden lopetti syyttäjän tutkinnan ja ihmiset haluaisivat tietää siitä, Trump sanoi Zelenskyille. – Biden kerskaili, että hän sai tutkinnan lopetettua, eli jos voisit perehtyä siihen. Ilmianto Elokuun 12. päivänä jätetyn ilmiannon mukaan presidentti käytti valtaansa väärin eli käy käytännössä hankkimaan ulkovallan avulla törkyä poliittista vastustajaansa vastaan ja näin sotkemaan toisen maan kotimaansa politiikkaan. Ilmiantajan saamien tietojen perusteella hän epäili, että presidentti toimi tavalla, joka vaaransi maan kansallisen turvallisuuden ja rapautti hallinnon yrityksiä estää ulkomaista vaalihäirintää seuraavissa vaaleissa. Ilmiantaja ei itse ollut kuulemassa puhelua, mutta sen kuuli ”noin tusina” valtionhallinnon virkamiestä, mikä on tavallinen käytäntö normaaleissa presidentin puheluissa muiden maiden johtajien kanssa. Valkoinen talo yritti lisäksi ilmiannon mukaan kaikin keinoin estää puhelun sisällön päätymisen laajempaan tietoon. Valkoisen talon sisällä oltiin hyvin huolestuneita presidentin puheista, mistä syystä puhelun sisällön leviämistä yritettiin peitellä muun muassa poistamalla sen litterointi tietokonejärjestelmistä. – Tämä toiminta alleviivasi minulle sitä, että Valkoisen talon viranomaiset ymmärsivät puhelun vakavuuden, ilmiantaja kirjoitti. Vakoilupomo Päätarkastaja Atkinsonin saatua ilmiannon, hän arvioi sen ja totesi sen olevan ”kiireellinen huolenaihe”. Hän toimitti dokumentin tiedusteluyhteisön ylimmälle auktoriteetille eli USA:n kansallisen tiedustelupalvelun johtajalle (DNI) Joseph Maguirelle . Maan ylimmän tiedusteluauktoriteetin pitäisi toimittaa tällaiset ilmiannot kongressin ylä- ja alahuoneen tiedustelukomiteoille viikon sisään. Sitä Maguire ei tehnyt. Hän joutui sen johdosta useamman tunnin kestäneeseen kuulusteluun edustajainhuoneen tiedustelukomitean eteen. Maguire todisti komitealle, että hänen näkemyksensä mukaan ilmianto ei koskenut tiedusteluyhteisöä eli hänellä ei toisin sanoen ollut valtaa edistää asiaa. Vakoojapomon mukaan hän konsultoi asiassa Valkoisen talon lakimiehiä ja oikeusministeriötä. Prosessi oli hänen mielestään vielä kesken, kun asiasta alkoi tihkua tietoa mediaan. – Tätä ei lakaistu maton alle. Maguiren mukaan hän toimi lain kirjaimen mukaan ja sanoi, että ilmianto oli ”ennenkuulumaton”. Virkasyytetutkinta Ilmianto kuitenkin päätyi poliitikkojen tietoon, kun päätarkastaja Atkinson ilmoitti 9. syyskuuta heille, että DNI oli jättänyt ilmoittamasta heille ”kiireellisenä huolenaiheena” pitämästään asiasta. Alahuoneen demokraatit, tiedustelukomitean puheenjohtaja Adam Schiff etunenässä, alkoivat vaatia Maguirea luovuttamaan ilmiannon, jonka sisällöstä he eivät tienneet mitään. Schiff haastoi Maguiren 13. syyskuuta ja 17. syyskuuta tämä kieltäytyi haasteesta. Mediaan tieto kongressin ja vakoilupomon kahnauksesta sekä joitakin tietoja ilmiannon aiheesta pullahti Washington Postin kautta julkisuuteen ensimmäisen kerran 18. syyskuuta. Tämän jälkeen pyörät alkoivat pyöriä nopeasti ja skandaali kehittyä. Viikko sitten torstaina Atkinson antoi salaisen tiedonannon tiedustelukomitealle. Sitä seuraavana päivänä Ukraina mainittiin mediassa ensimmäisen kerran ja päivää myöhemmin tiedettiin jo, ketä ja miksi Trump väitetysti painosti. Maanantaina Washington Post pudotti pommin: Trump oli väitetysti määrännyt Yhdysvaltoja jäädyttämään miljoonien aseavun Ukrainalle vain viikkoa ennen Zelenskyin kanssa käytyä puhelua. Tiistaina virkasyytteeseen nihkeästi suhteutuneen demokraattijohdon mitta oli täynnä. Alahuoneen enemmistöjohtaja Nancy Pelosi ilmoitti, että virkasyytetutkinta aiotaan aloittaa virallisesti. Asiasta ei ole vielä äänestetty. Hurjan paineen alla Valkoinen talo julkaisi tiivistelmän puhelun litteroinnista keskiviikkona ja samana päivänä DNI Maguire toimitti ilmiannon kongressille. Sen salaus purettiin torstaina, hieman ennen kuin Maguire todisti valiokunnan edessä. Reaktio Presidentti Trump on ollut täynnä tulta ja tulikiveä viime päivät. Hän on kutsunut tapausta jälleen uudeksi noitavainoksi, kirjoitellut Twitterissä isoin kirjaimin hurjistuneita tviittejä ja pohdiskellut, että pitäisi olla jokin keino esimerkiksi oikeusistuinten kautta lopettaa häneen kohdistuva virkarikostutkinta. Vihainen Trump on vaatinut päitä vadille, ja jopa syyttänyt ilmiantajaa vakoojaksi. Trump on myös yrittänyt laihoin tuloksin kääntää huomiota itsestään Bideniin ja esittänyt korruptionvastaista taistelijaa. Tähän syöttiin eivät ole tarttuneet kuin pahiten poliittisesti värittyneet oikeistomediat. Suoraselkäisemmät, kuten National Review, ovat ilmoittaneet, että kukaan järkevä ihminen ei usko hetkeäkään Trumpin korruptioselitystä, kun ottaa huomioon, ettei presidentti ole ollut lainkaan huolissaan esimerkiksi Kiinan, Pohjois-Korean tai Venäjän korruptiosta. Jopa jotkut republikaanipoliitikot ovat ilmaisseet olevansa jokseenkin järkyttyneitä, mutta toistaiseksi kommentointi on ollut melko varovaista. Mitä seuraavaksi? USA:n kongressi jää perjantaina kahden viikon istuntotauolle, mutta alahuoneen tiedusteluvaliokunnan Schiffin mukaan tutkintaa jatketaan myös tuona aikana. Selvittelyssä on nyt, käyttikö Trump itse asianajajansa Rudy Giulianin ja oikeusministeri William Barrin avustuksella ulkopoliittisia painostuskeinoja saavuttaakseen poliittista hyötyä. Jos kyseessä todella on savuava ase, alahuone äänestää määrittelemättömän ajan kuluttua virkasyytetutkinnan aloittamisesta ja lopulta kenties virkasyytteestä. Sellaisen läpimeno vaikuttaa varsin epätodennäköiseltä. Senaatin pitää äänestää presidentin viraltapanosta kahden kolmasosan enemmistöllä ja sellaista tuskin on luvassa, sillä enemmistö on republikaaneilla. USA:n presidenteistä kaksi, Andrew Johnson vuonna 1868 ja Bill Clinton vuonna 1998 ovat virkasyytteeseen päätyneet. Molemmat kaatuivat. Watergate-skandaalin kaatama Richard Nixon ehti erota ennen kuin hänet todennäköisesti oltaisiin pantu väkisin viralta. Poliitikkojen seuraavia liikkeitä odotellessa amerikkalaismedia seuraa herkeämättä ja osin värittyneiden lasien läpi jupakkaa, jossa on lähinnä kyse siitä, kumpi osapuoli saa siitä julkisuusvoiton. Samalla poliittiset strategit laskevat, mikä on edullisin tapa edetä. Historian valossa demokraatit ovat heikoilla jäillä. USA:n politiikka on niin kahtia jakautunutta, että republikaanit tuskin presidenttiään pettävät. Bill Clintonin kohdalla virkasyyte nosti hänen ja demokraattisen puolueen kannatusta. Kun Clintonin toinen kausi umpeutui tammikuussa 2001, hänen kannatuksensa oli 65 prosenttia. Lukema oli korkeampi kuin yhdelläkään toisen maailmansodan jälkeisellä presidentillä virkakauden päättyessä.