Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Poikkeuksellisina aikoina aiheet iloon löytyvät pienistä asioista – minulla se oli työkäytössä ollut polkupyörä

Lähes päivälleen yhdeksäntoista vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen lehtijuttuni. Tuolloin aiheena oli Kokemäellä toimiva puutarha ja sen kurkut. Siitä lähtien pulpettini on sijainnut pääasiassa Kokemäellä, ensin avustajana ja sijaisena, sittemmin vakituisena työntekijänä. Olen ajellut sinne päivittäin Harjavallasta. Toki poikkeuksiakin on ollut, ja entinen Harjavallan Lehtikulma ehti myös tulla tutuksi. Kun kevätaurinko alkaa paistaa, alan aina leikkiä mielikuvalla, että kulkisin juttukeikalle polkupyörällä. Syyspimeällä ja talvella ajatus ei tietenkään houkuta samalla tavalla. Välimatkojen takia ajatustani on ollut vaikea toteuttaa – lähimmäs olen päässyt silloin, kun olen suunnitellut viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa polkevani Kokemäelle. Viidentoista kilometrin työmatkan taittaisi pyörälläkin, kevyesti ajaessa, alle tunnissa. Toistaiseksi sekin on kuitenkin jäänyt toteutumatta. Ehkä tänä kesänä. Poikkeusolot ovat muuttaneet monen arkea, niin myös minun. Menneet viitisen viikkoa tukikohtanani on ollut Harjavallan entinen Suomenkylä. Haastateltavien luokse mennessäni en silti ole juurikaan pystynyt luopumaan autosta, osin viileiden säiden takia. Mahdotonta polkupyöräily ei kuitenkaan olisi, ovathan välimatkat Harjavallassa varsin maltilliset. Kerran olen tänä keväänä kuitenkin jo päässyt toteuttamaan pitkäaikaista ajatustani. Koska etätyöni on pääasiassa tarkoittanut sitä, että olen tehnyt haastatteluja puhelimessa, päätin pari viikkoa sitten varata autolleni huoltoajan. Alun perin toiveenani oli saada aika vapaapäivälleni, mutta kun yrittäjä tarjosi jo edellistä päivää, en malttanut kieltäytyä. Juuri tuolle päivälle olin sopinut yhden juttukeikan. Ajattelin, että jollen saa autoa siihen mennessä, pääsen haastateltavien luo myös kävellen tai pyörällä. Ja niinhän siinä kävi: Ensimmäisen kerran työurani aikana poikkesin haastateltavien pihaan pyörällä. Se oli jollakin tavalla vapauttavaa, jopa. Poikkeuksellisina aikoina ilon aiheet muodostuvat pienistä puroista, näköjään.