Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Miksi Suomi on hukattujen lupausten maa? Tilasto näyttää, että yleisurheilun lahjakkuudet on tuhottu: ”Meillä harjoitellaan väärin”

Kuka muistaa Tuomas Laaksosen ? Entä Sanna Saarmanin , Mikko Halvarin tai Mika Vasaran ? Onko Arno Laitinen tuttu nimi? Neljän ensin mainittua ovat alle 18- tai alle 20-vuotiaiden MM-mitalisteja. Laitinen on moukarinheitossa alle 20-vuotiaiden Euroopan mestari kaudelta 2007. Sanotaan, että Suomi on hukattujen yleisurheilulupausten maa. Arvio on validi. Suomi on voittanut 2000-luvulla yhteensä 55 juniorien arvokisamitalia alle 18- ja alle 20-vuotiaiden MM- ja EM-mittelöissä. Mitaleista 53 on henkilökohtaisia ja kaksi viesteistä. Henkilökohtaisten arvolaattojen makuun on päässyt 43 eri junioria. Heistä aikuisten arvokisamitalisteiksi ovat jalostuneet vain keihäsmiehet Antti Ruuskanen ja Ari Mannio . Toni Roponen ilmoittaa, mitä suomalaisessa yleisurheilussa tehdään väärin. Lukema on kylmä, kuten jutun lopussa olevasta tilastosta näkyy. – Meillä harjoitellaan vääriin 12-17-vuotiaana. Sinä aikana pitäisi luoda valmiuksia, että 18-25-vuotiaana voi treenata niin kovaa, että tuloskehitys on jatkuvaa, sanoo asiantuntija Toni Roponen . Moukarimestari Laitisesta tai alle 18-vuotiaiden keihäänheiton vuoden 2007 maailmanmestarista Laaksosesta ei kehittynyt aikuisten arvokisaurheilijoita. – Kuinka paljon meillä hukataan lahjakkuuksia suhteessa muihin maihin? Ei varmaan sen enempää, mutta massamme on pienempi kuin monilla muilla. Kun kilpailet juniorien arvokisoissa, sinulla on vastassa kaksi eri ikäluokkaa. Aikuisissa heitä on 15. Ei juniorien arvokisamitali ole tae aikuisten menestykselle. Esimerkiksi minä voitin aika huonolla tuloksella, toteaa Laitinen, joka nappasi kultansa kuuden kilon lekalla heitettyään 71,94. Neljästäkymmenestäkolmesta juniorien suomalaismitalistista 16 on edennyt aikuisten arvokisoihin, eli olympia-, MM- tai EM-näyttämölle. Alisa Vainiosta tulee Dohan MM-maratonilla seitsemästoista. – Minua ei hämmennä, etteivät Suomen juniorimitalistit saa aikuisissa mitaleita. Se hämmentää, että Suomessa on paljon urheilijoita, jotka 15-17-vuotiaana tekevät uransa parhaat tulokset. Sitten taannutaan, kehitys on todella hidasta tai tulokset jopa heikkenevät. Maailman parhaat kehittyvät koko ajan ja suuremmat tuloshyppäykset tulevat 20 ikävuoden jälkeen, Roponen analysoi. Vammakierteitä Laitisen, Laaksosen sekä alle 20-vuotiaiden EM-kulta- ja hopeamitalistin Oona Kettusen urat vesittyivät vammojen vuoksi. – Kroppa kehittyy hyvin yksilöllisesti. Se on koko ajan taiteilua, miten kroppa ottaa treeniä vastaan ja miten siitä palautuu. Tasapainon löytyminen on haaste, vuonna 2013 esteiden kultaa ja 5 000 metrin hopeaa voittanut Kettunen arvioi. Eri kestävyyslajeja tarkasti tunteva Roponen huomauttaa, ettei yleisurheiluporukka ole ainoa väärällä tavalla harjoitteleva lajiryhmä Suomessa. – Pitäisi uskaltaa kehittää nuoria eri ominaisuuksien kautta, eikä niin, että kehitetään yksittäisiä ominaisuuksia, jotka hetkellisesti tuovat tulosta 13-17-vuotiaana. Liian yksipuolinen harjoittelu nuorena tarkoittaa, ettei kroppa kestä myöhemmässä vaiheessa monipuolista treeniä. Esimerkiksi kestävyyslajeja pitää lähestyä lihaksiston ketteryyden kautta, Roponen linjaa. Hän ottaa malliesimerkiksi norjalaisen 400 metrin aitajuoksijan Karsten Warholmin , joka oli nuorena ottelija. – Hän on saanut kimmoisuusominaisuuksia ottelusta, mitä puhdas 400 metrin aitajuoksija ei saa. Raha puhuu Juniorimenestys ei Suomessa takaa yleisurheiluammattilaisen uraa. Suurimmat tukijat ovat monesti vanhemmat tai yhteiskunta. – Onhan se taloudellinen ero suuri verrattuna lajin huippumaihin, toteaa Laaksonen. Laitinen sai rakennettua itselleen junnukultansa jälkeen riittävän hyvän yhteistyökumppaniverkoston, mutta hän tunnistaa talousmurheen. – Puolassa juniorimitalisteista tulee automaattisesti ammattilaisia. Sponsorirahoissa olemme Ruotsia ja Norjaa perässä. Meillä ei sellaista putkea ole, johon lahjakkuudet pääsisivät. Myönteisiä signaaleja on nähty, sillä suhtaudun ilolla Tampereen Pyrinnön malliin, jossa seura maksaa muutamille urheilijoilleen kuukausipalkkaa, Laitinen alleviivaa. Harjoittelu kuntoon ja taloudellista tukea seuroilta. Niinkö yksinkertainen on menestyskaava? Alle 18-vuotiaiden MM-kisat 2001: Teemu Wirkkala (keihäs) kultaa, Tero Järvenpää (keihäs) pronssia 2003: Elina Sorsa (kolmiloikka) hopeaa 2007: Tuomas Laaksonen (keihäs) kultaa, Carita Hinkka (keihäs) hopeaa, Sini Kiiski (keihäs) pronssia Alle 20-vuotiaiden MM-kisat 2000: Sanna Saarman (ottelu) pronssia 2002: Mika Vasara (kuula) pronssia, Mikko Halvari (ottelu) pronssia 2006: Ari Mannio (keihäs) hopeaa 2010: Sanni Utriainen (keihäs) kultaa 2016: Aleksi Jaakkola (moukari) pronssia, Wilma Murto (seiväs) pronssia, Suvi Koskinen (moukari) pronssia 2018: Helena Leveelahti (kiekko) pronssia Alle 18-vuotiaiden EM-kisat 2016: Viivi Lehikoinen (400m aidat) kultaa, Alina Strömberg (seiväs) kultaa, Samuel Purola (100m) pronssia, Eero Ahola (kuula) pronssia, Helena Leveelahti (kiekko) pronssia, Kiira Väänänen (moukari) pronssia), Elina Kinnunen (keihäs) pronssia 2018: Sara Killinen (moukari) hopeaa, Jessica Kähärä (korkeus) hopeaa, Kähärä (kolmiloikka) pronssia, Topias Laine (keihäs) pronssia Alle 20-vuotiaiden EM-kisat 2001: Robert Häggblom (kuula) hopeaa, Elina Lindgren (5000m) hopeaa, Saku Kuusisto (keihäs) pronssia, Riina Tolonen (1500m) pronssia, Ulla Tuimala (3000m) pronssia 2003: Teemu Wirkkala (keihäs) kultaa, Tero Järvenpää (keihäs) hopeaa, Antti Ruuskanen (keihäs) pronssia, tytöt 4x100m pronssia 2005: Ari Mannio (keihäs) pronssia, Mauri Kaattari (ottelu) pronssia, pojat 4x100m pronssia 2007: Arno Laitinen (moukari) kultaa, Minna Nikkanen (seiväs) kultaa, Joni Mattila (kiekko) pronssia 2009: Henri Väyrynen (seiväs) pronssia 2011: Nooralotta Neziri (100m aidat) kultaa, Kristiina Mäkelä (kolmiloikka) hopeaa 2013: Oona Kettunen (3000m esteet) kultaa, Kettunen (5000m) hopeaa, Kristian Pulli (kolmiloikka) hopeaa 2015: Niko Koskinen (seiväs) hopeaa, Alisa Vainio (3000m esteet) pronssia 2017: Samuel Purola (100m) hopeaa, Purola (200m) pronssia, Viivi Lehikoinen (400m aidat) pronssia, Wilma Murto (seiväs) pronssia, Elina Kinnunen (keihäs) pronssia 2019: Arttu Mattila (korkeus) pronssia