Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Herkkuja rakastavan makurin marengit onnistuivat vasta aikuisena – Nyt Laura Unkilan keittiössä syntyy niin turkinpippurimarenkeja, yksisarvisia kuin personoituja marenkikorttejakin

Jo lapsena Laura Unkila rakasti leipomista. Ystävienkin kanssa kului paljon aikaa keittiössä. Innokkaat pikkuleipurit kokeilivat kaikenlaista, mutta yksi asia ei koskaan onnistunut. Vaikka Unkila ystävineen kokeili marenkien tekemistä monta kertaa, jokin niissä meni aina pieleen. Muutos epäonnisiin marenkikokeiluihin tuli vasta Unkilan vartuttua aikuiseksi. Kun hän ensimmäistä kertaa veti uunista pellillisen onnistuneita marenkeja, siemen marenkiuralle oli onnistumisen tunteen jälkimainingeissa kylvetty. – Siitä alkoi säännöllinen marenkien leipominen. Tein niitä jokaisiin juhliin! Matkalla marenkitaituriksi Unkilaa auttoi hänen edesmennyt koiransa, joka rakasti marenkia yli kaiken. Koira sairasti syöpää ja oli menehtymässä siihen, joten Unkila salli sille suosikkiherkuistaan nautiskelun. Seuraava käännekohta tapahtui vuosien päästä kesällä 2018, kun tuttava pyysi Unkilalta macarons-leivoksia lapsensa ristiäisiin. Niitä Unkila ei lupautunut tekemään. Sen sijaan hän tarjosi tilalle marenkeja. Ristiäisten emäntä innostui ja osti marenkeja mielissään. Silloin Unkilan mielessä alkoi kyteä ajatus marenkien laajemmasta kauppaamisesta. – Pohdin värikkäiden ja eri makuisten marenkieni ainakin erottuvan kaupan perusmarengeista. Pian ristiäismarenkitilauksen jälkeen Unkila selvitteli Facebook-kyselyillä ihmisten kiinnostusta marenkeihin ja ryhtyi myymään leipomuksiaan lähiruokarinki Rekossa. Noihin aikoihin syntyi myös nimi Lauran marenkitaivas, joka kuvaa sitä, että marenkileipomisessa on vain taivas rajana. – En minäkään tiennyt marengeista aluksi juuri mitään. Vasta kun aloin käytännössä kokeilla, tajusin marengin taipuvan melkein mihin tahansa. Leipominen oli vielä tuolloin pienimuotoista, mutta selkeitä hittimarenkejakin syntyi. Isoin hitti ja Unkilan kenties myydyin marenki on yksisarvisen muotoinen. Idea siihen syntyi jo ennen kevytyrittäjäksi ryhtymistä, mutta sitä myydään edelleen paljon. Suosittuja olivat myös ensimmäiset halloween- ja joulumarengit vuonna 2018. Halloweeniksi suunniteltuja haamumarenkeja Unkila leipoi peltikaupalla ja tonttumarenkejakin tilattiin niin, että tilausvihko oli joulun alla aivan täynnä. Marenkileipominen vie paljon aikaa, eikä leipomusten onnistuminen ole varmaa, ennen kuin ne ovat täysin valmiita. Makeasta pitäväksi makuriksi itseään kuvaileva Unkila kuitenkin rakastaa juuri marenkeja. Syitä on monia. Marenkeja tehdessä saa haastaa itseään ja leipomiseen sisältyy pientä jännitystäkin. Marenkimassaa muotoillessa pystyy toteuttamaan itseään, ja uusia kokeiluja tehdessä luovuus pääsee valloilleen. Kokeiluja Lauran marenkitaivaassa riittää, sillä Unkila testaa jatkuvasti uusia makuyhdistelmiä. Yksi viimeisimmistä marenki-innovaatioista on värikkäiden turkinpippurikarkkien hyödyntäminen. Sen tuloksena syntyi leipurinkin suosikiksi noussut uutuusmaku turkinpippuri hot&sour. – Olen tehnyt myös marenkisen Michael Korsin laukun muotoisen kortin, Ninja go -marenkitikkareita ja Paavo Pesusieni -marenkeja, Unkila listaa. Erikoisimman makuyhdistelmän tittelin vie toffee–aurajuusto-marenki, jossa yhdistyvät suolainen ja makea. Kyseinen kokeilu jäi onnistumisestaan huolimatta ilahduttamaan vain Unkilan perhettä ja maistelemaan värvättyjä naapureita, sillä marenkien säilyvyysaika ei ollut kovin pitkä. Keväällä 2019 Suklaisesta herkkupuodista otettiin yhteyttä ja toivottiin Unkilan marenkeja myyntiin. Unkila vastasi totta kai, hankki y-tunnuksen ja aloitti kevytyrittäjänä sairaanhoitajan työnsä rinnalla. – Marenkien tekeminen on täydellistä vastapainoa toisinaan hektiselle ja rankalle hoitotyölle. Yhteistyön myötä sana marengeista on levinnyt entistä laajemmalle. Nykyään Unkilan värikkäitä leipomuksia voikin ostaa Suklaisen herkkupuodin lisäksi myös Prismasta ja Citymarketista. Koronavirusepidemia tosin on palauttanut marenkibisneksenkin alkujuurilleen. Ne vähät tilaukset, joita Unkila on viime aikoina ottanut vastaan ovat tulleet yrityksen Facebook-sivujen kautta, joka oli vielä vuosi sitten ainoa väylä saada Unkilan marenkeja käsiinsä. – Tavallaan olen iloinen siitä, että ihmiset ovat peruneet tilauksiaan. Siitä tietää, että koronatilanne otetaan vakavasti ja suunniteltuja juhlia siirretään. Yrittäjä-äitiään seuranneesta Unkilasta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. Toisin kävi, kun hoitotyön ja marenkiuran väliltä löytyi tasapaino. Hoitotyö tuo arkeen sosiaalisia kontakteja ja taloudellista turvaa, kun taas marenkien leipominen on rentouttavaa tekemistä, jonka parissa Unkila välillä unohtaa olevansa töissä. Leipomiseenkin on löytynyt itselle paras tekniikka. Unkilan bravuuri ovat ranskalaiset marengit, joissa valkuainen ja sokeri vaahdotetaan yhdessä ja marenkien annetaan paistua uunissa pienellä lämmöllä. – Sveitsiläisessä tyylissä tarvittaisiin kuumaa vettä ja lämpömittaria. Ranskalainen tapa tuntuu paljon yksinkertaisemmalta. Yksinkertaisuus toimii myös vallitsevassa tilanteessa. Koronaepidemian jyllätessä iloa kun on etsittävä arkisista asioista. Vaikka Unkila itsekin tuntee tuskaa ahdingossa olevien pienyrittäjien ja lomautettujen työntekijöiden puolesta, hän kannustaa hetkessä elämiseen. – Eletään päivä kerrallaan tässä ja nyt.