Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Villa Londonin rakennutti 1800-luvun lopulla ”Reposaaren kuningas” –  Uusi omistaja Sampsa Kataja haluaa säilyttää huvilan ja sen ympäristön kulttuurihistoriallisen arvon

Luonnon-ihanassa huwilassa Reposaaren lounaisniemellä on huoneita wuokrattawana kahdessa toistensa wälittömässä läheisyydessä olewassa kolmikerroksisessa huvilassa. Asumuksia suojaa pohjoisessa ja idässä korkea kuusikko, jota wastoin kahdelta muulta siwulta suloinen eteläinen meri-ilma wapaasti pääsee sinne wirtaamaan. Erinomaisen kaunis näköala yli meren ja sataman sekä samalla tilaisuus nähdä kaikki laiwat, jotka wälittäwät liikettä Reposaarelle ja Poriin. Näin alkoi muuan Axel Gottschalk-Gustafssonin porilaisessa sanomalehdessä 6. huhtikuuta vuonna 1895 julkaisema ilmoitus. Kyseessä oleva huvila on Reposaaressa sijaitseva Villa London, joka vastikään siirtyi entisen kansanedustaja Sampsa Katajan (kok.) omistukseen. Vaikka rakennus on vaihtanut omistajaa vain neljä kertaa lähes 130-vuotisen historiansa aikana, se on kohdannut monenlaisia vaiheita. Villa Londonin tarina alkoi kaupungin vuonna 1891 stuuvari Axel Gottschalk-Gustafssonille Reposaaren lounaiskärjestä vuokraamasta tontista. Gustafssonilla oli tontin varalle suuria suunnitelmia. Jo vuotta myöhemmin paikalle oli noussut näyttävä huvila, joka nimettiin Villa Londoniksi. Myöhemmin huvilan kohdalla sijaitsevaa nientä alettiin omistajansa mukaan kutsua "Gustafssonin nokaksi”. Lastausliikkeen, höyrylaivoja sekä muita kiinteistöjä omistanut Gottschalk-Gustafsson oli tuohon aikaan Reposaaren huomattavin liikemies ja käytti itsestään nimeä ”Räfsö kungen” eli Reposaaren kuningas. Vähintään kuninkaan huvilan veroinen Villa Londonista tulikin, sillä rakennuksessa oli tilaa kokonaiset 550 neliömetriä ja vierashuoneita 24. Katolleen huvila sai tähystystornin, ja pihapiiriin rakennettiin saunarakennus, jonka sisällä oli paja, leipomo ja majoitustiloja. Saunarakennus tuhoutui myöhemmin tulipalossa vuonna 1918. Kuten moniin muihinkin vanhoihin rakennuksiin, myös Villa Londoniin liittyy kuuluisa tarina. Legenda nimittäin kertoo, että Villa Londonin valmistuttua Gustafsson huomasi kolmikerroksisesta huvilasta puuttuvan portaat. "Talo on komea ja suuri. Mutta miten päästään toiseen ja kolmanteen kerrokseen?", hänen kerrotaan kysyneen rakennusmestarina toimineelta kirvesmies Abrahamssonilta . Abrahamsson oli tällöin ryhtynyt tuumasta toimeen ja rakentanut talon pitkälle sivulle verannan, jonka kautta päästiin kulkemaan kaikkiin kerroksiin. Reposaarelainen Haakon Uddfolk on kaivellut harrastuksenaan saaren historiaa ja kerännyt tietoa myös Villa Londonin vaiheista. Häntä kertomus portaiden puuttumisesta huvittaa. – Luulen, että se on enemmänkin tarinaa. Mutta hyvä tarina se on. Rakennuksessa kiinnostavaa ja harvinaista on Uddfolkin mukaan esimerkiksi se, että osa hirsirakenteista on tehty pystyhirrellä. Uddfolk esitelmöi Villa Londonista kolmen vuoden takaisilla Reposaari-päivillä, ja kokosi sitä varten kirjoista ja vanhoista lehtileikkeistä tietoa rakennuksen historiasta. Myös tässä jutussa on käytetty suurelta osin hyödyksi näitä lähteitä. , ammekylpyjä, höyrykaappeja, suihkua ja laudekylpyjä saadaan paikalla halwasta maksusta. Täysihoitoa saadaan 50 markalla kuussa. Jos isompia mukawuuksia halutaan, on niistä erittäin sowittawa. Vuonna 1895 Axel Gottschalk-Gustafsson aloitti Villa Londonissa kylpylaitostoiminnan. Vieraille tarjottiin ajan tyyliin täysihoitoa ja erilaisia kylpyjä, ja heidän käytössään oli myös veneitä sekä hevosia kärryineen. Kylpylän toiminta-aikana työväkeä oli Villa Londonissa paljon. Toiminta työllisti muun muassa sepän ja hevosmiehen, keittäjiä, siivoojia, pyykkäreitä, kylvettäjiä, hierojia, torvensoittajia sekä muita palvelijoita. Sana kylpylästä kiiri kauas, ja Reposaareen saavuttiin ulkomailta asti lepäämään ja nauttimaan puhtaasta meri-ilmasta. Parhaimmillaan täysihoitolassa kuultiin puhuttavan viittä eri kieltä. Täysihoitolatoiminnan aikana Reposaaressa työllistivät lisäksi höyrysaha ja tuohon aikaan Suomen suurin vientisatama. Satakunnan Museon rakennustutkija Liisa Nummelinin mukaan Villa London kuuluu valtakunnallisesti merkittävään 1800-jälkipuolen huvila-asutukseen. – Nämä huvilat liittyvät sen aikaiseen ilmiöön, jossa kaupunkien virkamieskunta vietti kesälomiaan täysihoidossa. Täysihoitolat ovat yksi ajallinen ja toiminnallinen kerrostuma lounaisen Suomen kulttuuriympäristössä. Porvarishuviloita rakennettiin kaupunkien ulkopuolelle vuosisadan alkupuolelta lähtien. Reposaaressa ensimmäiset huvilat rakennettiin Nummelinin mukaan Satamapuiston alueelle. Vastaavia huvila-alueita on esimerkiksi Turun Ruissalossa ja Porissa Pihlavassa. Saman aikakauden huvilarakentamista edustava Verkkorannan kesäkoti "Krikutilli" Luvialla pelastettiin muutama vuosi sitten purku-uhan alta talkoovoimin. – Villa London on kokonsa puolesta poikkeuksellinen rakennus. Lisäksi se on säilynyt aikakaudelleen tunnistettavassa kunnossa, Nummelin sanoo. Kylpylätoiminta jatkui Villa Londonissa vain muutaman vuoden ajan. Siitä eteenpäin huvilan omisti kauppaneuvos Otto Werner Hacklin . Rakennus toimi pitkään Hacklinin sukulaisten ja Reposaaren konepajan henkilökunnan vuokratalona, jolloin myös huvilan nimi muuttui paikallisten suussa yksinkertaisemmin Lontooksi. Myöhemmin rakennus on toiminut kahden eri omistajan yksityisasuntona. Nyt Villa London on siirtynyt asianajaja Sampsa Katajan omistukseen. Ajatus kylpylätoiminnan jatkamisesta sata vuotta myöhemmin saa hänet naurahtamaan. Kataja kertoo, että hänen tavoitteenaan on säilyttää huvilan kulttuurihistoriallisen arvo. Rakennuksen historian lisäksi uutta omistajaa kiehtoo sen ympäristö. Reposaaressa on säilynyt koko Suomessa eniten painolastikasveja, joista kaukaisimmat ovat peräisin Etelä-Amerikasta. Painolastikasvit ovat vieraslajeja, jotka ovat levinneet laivojen painolastina käyttämän maa-aineksen mukana uuteen ympäristöön. Reposaaresta on löydetty vierasperäisiä kasveja lähes 140. Villa Londonin kerrotaan saaneen nimensä siitä, että se on rakennettu "vieraalle maalle", eli painolastina toimineen maa-aineksen päälle. – Niityt huvilan ympäristössä ovat aivan upeita. Suurin osa niistä on kaupungin omistuksessa, mutta meillä on yhteinen tavoite kaupungin kanssa, että erityisesti painolastikasvillisuus säilytetään tuleville sukupolville, Kataja kertoo. Vaikka rakennus on säilynyt ulkomuodoltaan tunnistettavassa muodossa, sen sisätiloja on Katajan mukaan remontoitu vuosien saatossa nykyaikaisemmiksi. Myös hän aikoo tehdä rakennuksessa korjaustöitä, mutta vastaavasti tarkoituksena on kaivaa alkuperäistä esiin niin paljon kuin mahdollista.