Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Älä syyllisty, vaan pysähdy ja lepää

Koirien koulutuksen maailmaan on lähimpinä vuosikymmeninä mahtunut monenlaisia vaiheita. Oli pitkä ajanjakso, jolloin ongelmista syytettiin koiraa. Ja toinen vähintään yhtä pitkä, jolloin ongelmista on syytetty omistajaa. Syyllistämisen varjo ulottuu näihin päiviin, vaikka moni ymmärtää jo sen, että syylliset ja ratkaisut löytyvät eri suunnista. Kun opiskelin eläintenkouluttajaksi, sain olla kokeneen viisaan ratsuttajan, eli nuoria hevosia ratsuiksi kouluttavan naisen opissa. Hän totesi: ”Kun keinot loppuvat, tulevat välineet. Kun välineet loppuvat, tulee väkivalta.” Ihmisten syyllistäminen on väkivaltaa, joka jättää jälkeensä painetta ja kipua. Usein se liittyy syyttäjän omaan tunnetilaan, josta kevyemmän kohtaamisen välineet ovat sillä erää loppu. Koiran syyllistäminen ei tuota parempaa tulosta. Se kuormittaa koiraa ja lyö railon ihmisen ja koiran väliseen luottamukseen. Koira ja ihminen ovat mitä suurimmassa määrin tunneoppijoita. Kun oppiminen on hauskaa, taidot karttuvat huomaamatta. Toisessa ääripäässä käy päinvastoin. On olemassa sanonta ”stressi ylhäällä, oppiminen alhaalla”. Kokiessaan stressiä sen enempää ihminen kuin koirakaan ei ole oppimiselle otollisessa mielentilassa. Oletko joskus yrittänyt puhua ihmiselle, joka tuntee suurta hätää? Sanat menevät helposti ohi. Vasta rauhoittuessaan ja rentoutuessaan mieli ottaa jälleen vastaan. Koirien koulutuksessa tunnetilan osuus tiedostetaan jo kohtalaisesti. Koiraansa opettavan ihmisen mielentilasta puhutaan sen sijaan vähän. Rento mieli on luova mieli. Ja luovuus ja ongelmanratkaisu liittyvät kiinteästi yhteen. Jos olet keskellä paineista vaihetta koirasi kanssa, suurin haasteesi ei ole etsiä tauotta ongelmaasi vastausta. Luultavasti mielesi ohjaa sinua siihen suuntaan jo valmiiksi. Suurin haaste minkä tahansa paineen keskellä on vapauttaa aikaa palautumiselle. Pohtiessaan ongelmia mieli kiertää usein kehää. Tauoton ajattelu saa ihmisen väsyksiin. Väsymys nostaa pintaan pelkoa. Pelko puolestaan ohjaa ihmistä helposti reaktiiviseen suuntaan, jolloin huonokin ratkaisu tuntuu paremmalta kuin odottaminen ja rauhoittuminen. Siksi juuri pahimman paineen keskellä on tärkeää pysähtyä. Kun mieli löytää tavalla tai toisella hiljaisuuden, katsantokanta avartuu. Mahdollisuudet alkavat erottua uhkien joukosta. Se saattaa edellyttää myös syyllisyyden tunteiden karistamista omilta harteilta. Jokainen tuntemani koiranomistaja yrittää parhaansa. Jos sen voi nähdä sen itsessään, happi virtaa myös silloin, kun oppi tuntuu tulevan kantapään kautta. Päivi Saarilahti Kirjoittaja on Säkylässä asuva valmentaja ja eläintenkouluttaja.