Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Näyttely Noormarkussa osoittaa, että naivismi on paljon muutakin kuin kesämaisemia, huumoria ja ronskiutta

Kuvataide Hyvällä tuulella. Viisi naivistia. Galleria Liisa Ekqvist, 3. marraskuuta saakka. Mitä on suomalainen naivismi ollut, ellei ronskia rillumareita ja juhannussaunan punaamia poskia suvisessa saaressa — sitä ikuista keskikesän auvoa itseään? Yhtään suomenlippua tai postikorttimaisemaa ei Galleria Ekqvistin näyttelyn viiden naivistin teoksissa kuitenkaan näy, eikä edes raidallista kissaa. Kesän mielentila on taiteiltu teoksiin tunnelmantuojaksi, mutta pääaiheena se on tehnyt tilaa muulle. Kaikkiaan katselmuksesta kimpoaa kansantaiteenomaisen tyylin sijaan vivahteikkaampi, mielikuvituksellisempi ja siksi syvällisempi maailmankatsomus. Naurusuiset hahmot eivät hyvää tuulta huutele — teoksista katsoo nappisilmäinen nallekarhu tai totinen lapsikuningas, koko universumi käsissään. Kikka Nyrénin kuvat ovat kuin ikoneita, joissa akryylivärien kirkkaus yhdistyy tinkimättömään maalausjälkeen. Saman taiteilijan pohdiskelevat keramiikka- ja helmiveistokset tuovat mieleen Rut Brykin (1916-1999) ilmeikkäät naiset. Anna-Liisa Hakkaraisen töissä vaikuttavat öljyvärein työstetty samettinen mehuisuus ja hellästi maalatut hahmot. Hakkaraiselta on esillä myös pehmeäsävyistä serigrafiaa. Kaarina Alstan akryyliteokset ovat omaa luokkaansa; fantasiamaisemissa seikkailevat pingviinit ja maailmaa hallitaan totisella ilmeellä. Huoli ilmastokriisistä tulee likelle lempeästi esitettynä. Seija Levannon hiljaisia idyllejä ihastelee niitäkin mielellään. Hirsihuoneen hämärässä akryyli- ja raakasilkkimaailmat löytävät rauhaisan kontekstinsa ja ihmishahmot keskelle kukkamerta kutistava pienimuotoinen surrealismi imaisee mukaansa satumaiseen kerrontaan. Naivismin korostunut vakavamielisyys tekee Noormarkussa vaikutuksen, vaikka katselmus sisältään myös odotetun näyttelykierroksen ranttaliksi huipentavan huumoriosion. Lipastolle asetetun pandakaksikon kiiluvissa silmissä on maaninen katse, eikä karhuja kepeiksi kavereiksi voi mieltääkään. Bambukeppejä heristelevillä keramiikkaveistoksilla tuntuu olevan pahat mielessä. Muut Markku Mäen keramiikkaeläimet ovat vahvasti velkaa Mauri Kunnaksen (s. 1950) leppeämmille otuksille. Ei naivisminäyttelyä ilman sanaleikkiä ja lämmintä läikähdystä huumorimielessä voi kai ollakaan: koirien ja sammakoiden seuraan on uinut myös omalaatuisempi Thaimaan norppa aurinkolaseissaan. Hyväntuulisin, mutta mietteliäin ajatuksin käy kriitikon tie kylägalleriasta takaisin arkitodellisuuteen. Pienet teokset synnyttävät ympärilleen suuria ajatuksia.