Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Noormarkkulaisen Tapio Kauraojan magneettionkeen tarttui räjähdysvaarallinen nallipinkka – ”Poliisi sanoi, että älä missään nimessä mene koskemaan niihin.”

Vene keikkuu ja keinuu epävakaana. Hetken tuntuu siltä, kuin koko paatti kippaisi kyytiläiset suoraan Noormarkunjokeen. Lopulta kulkuväline ja matkustajat löytävät tasapainon. Pieni tönäisy irrottaa soutuveneen rantatörmän mudasta. Snällissä sijaitseva entinen ranta on edelleen uimareiden suosiossa. Hurjapäisimmät hyppivät vanhalta sillalta suoraan tummaan jokeen. – Parasta on rauhallisuus. Tästä kun lipuu muutaman kilometrin eteenpäin, ei ole silmäparin silmäparia tuijottamassa, veneen soutaja Tapio Kauraoja kertoo. Kun virtaavaa vettä katso tarkemmin, huomaa kuinka sameaa kaikki on. Soutaessa airo katoaa heti näkyvistä. Pohjaa ei ole näkynyt vuosikausiin. –  Ennen tämäkin oli kirkasvetinen joki. Sitten tuli kova vimma padota kaikki. Hoettiin: energiaa, energiaa. Jos vesi olisi edelleen kirkasta, voisi kenties nähdä mudassa törröttävät pitkät metalliputket, polkupyöränraadon, ehkäpä marketin ostoskärryt ja moninaiset muut putkiin ja muuhun romuun. Kauraoja osoittaa sillan pientareelle. – Täällä voi olla aivan mitä tahansa. Tuossa rannalla on pyörä, jonka lapset ovat luultavasti sukeltaneet pohjamudista pintaan. Nokkela ja käsistään kätevä nuoriso on rakentanut vetoliinoista ja laudanpätkästä keinun Snällin sillan alle. Vastarannalla puun yli kurkottavasta puusta roikkuu köysi. Tarzan-leikit ovat naapuruston lasten suosiossa. Kauraoja on huolissaan, että lapset telovat itsensä metalliesineisiin. – Tällainen kun tulee sillalta hyppiessä mudasta vastaan, niin silloin sattuu. Olemme vaimon kanssa koittaneet puhua nuorille järkeä, mutta pelkään, että mitään ei tapahdu ennen kuin joku loukkaa itsensä. Kauraoja tietää mistä puhuu. Kolmisen vuotta sitten hän innostui magneettikalastamisesta. Sinä aikana Snällin sillan alus on tullut koluttua moneen kertaan. Nytkin veneen kyydissä on noin puolenmetrin mittainen ja parin sentin paksuinen rautaputki. Sen tarttui Kauraojan magneettiin muutama päivä sitten. Koukussa metalliin Magneettikalastuksen idea on yksinkertainen. Pitkän narun päässä on voimakas magneetti, joka upotetaan veteen. Magneetti noukkii pohjamudista metalliesineitä, yleensä ruostelastuja ja pullonkorkkeja, mutta joskus jotain mielenkiintoista. Alkuun pääsee muutaman kympin maksavalla setillä. Harrastus on kasvattanut suosiotaan etenkin nuorten keskuudessa. – Siinä mielessä tämä muistuttaa kalastamista, että kokoajan odottaa sitä isoa saalista. Todella koukuttavaa hommaa. Pienempi magneetti pulahtaa pohjaan. Isompi pärskähtää perässä. Vene lipuu ohutta virtaa pitkin, samalla magneetti laahaa pohjaa. Sitten yhtäkkiä köysi jämähtää paikoilleen: nytkö se jäi jumiin kivien väliin. – Ei kyllä siellä jotain on. Usein metalliputket ja muut isot esineet ovat niin hyvin mudassa kiinni, että niitä pitää nykiä jonkin aikaa. Kauraoja koittaa isommalla magneetilla, mutta oikea kohta on hukassa. Näin käy muutaman kerran. Sitten esineitä alkaa löytyä. Ensin pohjasta nousee parhaat päivänsä nähnyt maalisuti. Kauraoja koputtelee sillä veneen pohjaa. – Tällä ei tee kyllä enää yhtään mitään. Seuraavaksi ylös nousee kaksi noin viisitoistasenttistä rautanaulaa ja ilmeisesti oven ripa. – Kohtahan tässä voisi rakentaa vaikka talon, Kauraoja naurahtaa. Sen jälkeen löytyy vielä hiuslenkki, viiden sentin kolikko, australialaisen tuontioluen korkki, kuusiokoloavain ja viimeisenä viikatteen terä, jolla ei ole leikattu mitään pitkään aikaan. Vaarallisilla vesillä Muta kätkee veteen myös muita vaarallisia esineitä. Siitä Tapio Kauraojalla on henkilökohtaista kokemusta. Veneessä on likainen minigrip-pussi. Se tarttui magneettiin kun Kauraoja oli valvomassa triathlon-kisojen uintiosuutta Noormarkunjoella. Kiireessä saaliin sisältö jäi tarkistamatta. – Magneettikalastus jäi siinä kisojen ohessa vähän kesken. Läväytin sen minigrip-pussin veneen pohjalle sen enempää miettimättä. Kisojen päätyttyä Kauraoja souti takaisin rantaan ja muisti magneettiin jääneen pussukan. Sisältä paljastui rautapainoja ja putkiloita joissa oli punaisia lankoja. Hetken saalista tutkittuaan, hän tajusi mitä sisällä olleet putkilot olivat. Hän myös tiesi, että nyt oli parempi soittaa viranomaisille. – En ollut koskaan nähnyt vastaavia, mutta tajusin aika nopeasti, että nämä ovat räjähteiden sytytykseen käytettäviä sähkönalleja. Mukana oli rautaisia painoja, joku oli heittänyt nallit pois aivan tarkoituksella ja hävitysmielessä. Hätäkeskuksesta luvattiin, että poliisin räjähde-ekspertti soittaa myöhemmin. Muovipussin hän jätti suosiolla veneeseen. Kun Kauraojan puhelin seuraavan kerran soi, linjan toisessa päässä kyseltiin nallien lankojen väriä. – Kun kerroin värin, puhelimessa ollut poliisi sanoi, että älä missään nimessä mene koskemaan niihin. Poliisin räjähdeasiantuntija saapui Kauraojan veneelle. Ensimmäisenä hän otti kaikki elektroniset laitteet pois, ettei niistä syntyisi nalleja räjäyttävää sytykettä. Sen jälkeen vaaralliset sähkönallit kuljetettiin varovasti pois ja hävitettäväksi. Samalla Kauraoja sai kuulla, että hänen löytämänsä nallit olivat vaarallisuuden vuoksi vuosikymmeniä sitten käytöstä poistettuja. – Siinä oli muutama työmies menettänyt sormensa. Toivottavasti tästä tapauksesta voitaisiin oppia, että tällaiset räjähteet voivat olla vaarallisia, vaikka olisivatkin maanneet vedenpohjassa pitkiä aikoja. Kadonneen aarteen metsästäjät Tapio Kauraoja ajautui magneettikalastuksen pariin nähtyään muutaman jakson Menneisyyden metsästäjät -nimistä sarjaa. Siinä kantahämäläinen metallinetsintäryhmän etsii aarteita pelloilta ja metsistä. Ajatus muinaisten esineiden etsimisestä kiehtoi Kauraojaa niin paljon, että hän laittoi liki tuhat euroa metallinpaljastimeen ja muihin varusteisiin. Samassa rytäkässä hän innostui magneettikalastuksesta. Sen jälkeen pohjasta on noussut monenmoista esinettä. Kauraojien takapihalla nököttää muun muassa jonkun hylkäämä vetokärry. Seinustalla roikkuu magneettiin tarttunut puutarhakuokka, joka on vielä aivan käyttökelpoinen. Hienoin joesta noukittu esine on tukkien uitossa käytetty keksi. Hapettomassa mudassa säilynyt tukkimiesten apuväline on luultavasti 1900-luvun alusta. Nyt se on ylpeästi esillä olohuoneen takan yläpuolella. – Tuo nyt ei sinänsä liity magneettikalastukseen, taisi tarttua enemmänkin varpaaseen, Tapio Kauraoja vitsailee.