Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

"Facebook ei ole mikään kaveri, se on luulotauti"

Kulttuuri on hyvä arvojen mittari. Jos moraali ja kulttuuri puuttuvat, yhteiskunta on tyhjäpäinen. Infran ja arvojen ollessa hukassa, yhteisöllisyys siirtyy helposti kriisitilanteeseen. Siinä vaiheessa ollaan yleensä pakotettuja arvokeskusteluun. Elämme tänään samoin kuin 20 vuotta sitten eli silloinkin elimme kiireen kulttuurissa, jossa kaikki mitattiin rahassa. Tulokset alkoivat jo silloin näkyä nuorison lisääntyvänä pahoinvointina, johon ei ole tähän päivään mennessä saatu mitään valmista, vaan yhteiskunnan henkinen tila näkyy kouluissa. Ja väittäisin, että entistä vaikea-asteisempana joltain osin. Toisaalta lisääntynyt uskallus puhua asioista vaikuttaa siihen, että tuntuu kuin jotain kauheaa muka olisi tekeillä. Eihän oman lapsuuteni aikana kaikkea uskaltanut kertoa, ettei tullut kurinpalautusta. Nyt ei tule, vaikka kertoisi mitä. Nyt saa panna kaikki masennuksen piiriin. Se on kuin muotivillitys. En vähättele yhtään todellista sairaudesta johtuvaa mielialaa. Mutta kun kaikki lasketaan samaan joukkoon, jäävät todella apua tarvitsevat usein sitä ilman. Ajatellaan, että kyllä se siitä. Omassa nuoruudessani kauan sitten, aineellista iloa oli paljon vähemmän, mutta henkistä toivoa enemmän. Sanoisinkin nuorille, että älkää ottako turhia paineita ja laittakaa Facebook aina silloin tällöin viikoksi unholaan ja eläkää. Kaikilla meillä se on joskus kerrasta poikki. Miksi lukea turhaan masentavia juttuja yötä päivää? Ei Facebook ole mikään kaveri, se on luulotauti. Vaikka tosi taitaa olla, että peukutusta ylöspäin ei taida kasvotusten pahemmin tulla. Ja se on se kansantauti meillä. Pitää muistaa, että hapan ihminen on paholaisen taideteos. Ihminen tarvitsee tukevaa ja positiivista palautetta, joka maassamme on kortilla kuin viina ennen vanhaan. Moni sairauskin pysyy ja pahenee ilman hyvän tuulen aromia ja välittämistä. Kuuntelu, keskustelu, kannustus, kehu ja kiitos. Se on parasta lääkettä, ei jatkuva hokeminen tehosta ja kasvusta, joka lisää ahdistusta ja pelkoa nuorten keskuudessa. Meille vanhuksille se ei vaikuta enää mitään, koska olemme jo huomanneet, että vähemmälläkin tulee toimeen. Ei tarvita korkeata veisua, eikä laulujen laulua, vuorisaarna riittää. Pirjo Koivukorpi Merikarvia