Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kuolla, hyvästellä ja haudata täytyy, mutta kenen ehdoilla?

Ihmisen ei ole pakko kuin kuolla. Sanonta on vanha eikä se edes täysin pidä paikkaansa. Ihminen on pakko myös jollain tavalla haudata. Se ei kaikissa tapauksissa ole kuitenkaan ihan yksinkertaista. Asia tuli taas ajankohtaiseksi, kun Vapaa-ajattelijain liitto julkaisi mielenkiintoisen tutkimuksen. Runsaasta tuhannesta kyselyyn osallistuneista 75 prosenttia oli sitä mieltä, että kirkon hautausmaiden kappeleita tulisi voida käyttää myös ei-kirkollisiin hautajaistilaisuuksiin. Tutkimuksen taustalla lienee huoli siitä, että käytännöt seurakunnissa vaihtelevat. Helsingissä kappeleissa voi pitää ei-kirkollisen jäähyväistilaisuuden, Porissa ei. Näin ovat Porin kirkkoherrat linjanneet. Jäähyväistilaisuuksien pitopaikaksi on osoitettu Käppärän Ison kappelin sivuhuone. Vapaa-ajattelijain liitto esittää , että hautaustoimi siirrettäisiin kirkollisasioista sosiaali- ja terveystoimeen. Esitystä perustellaan tasa-arvolla ja sillä, että kuolema kuuluu sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kappeleiden käytöstä käydään nyt samanlaista kiistaa kuin aikanaan hautapaikan hinnasta. Uskossa vahvat eivät voi ymmärtää, miksi kirkkoon kuulumattoman "tontin" hinta on sama kuin kirkollisveroa maksavan. He myös kysyvät, miksi ihmeessä uskonnoton tilaisuus pitäisi saada järjestää kappelissa. Uskonnoton vastaa, että miksi ei. Hän muistuttaa, että tuskin uskonnottomissakaan jäähyväisissä ruvetaan Jumalaa pilkkaamaan. Kirkosta eronnut taas saattaa kertoa, että hän on eronnut vain instituutiosta, ei uskosta. Onko kysymys sittenkin siitä, mihin "seuraan" kuulut ja kenelle jäsenmaksua maksat? Oman seuran tilat ovat omalle väelle, muita ei sen huoneisiin päästetä. Toivoa sopii, että keskusteluyhteys toimii puolin ja toisin. Ihmisen viimeinen matka on jäljelle jääneille raskas. Siinä ei pitäisi joutua ajattelemaan seiniä. Tosin moni uskonnottoman tai kirkosta eronneen saatellut on miettinyt yhtä asiaa. Se liittyy siihen, että ainakin ennen hautausmaata kutsuttiin siunatuksi maaksi. Miksi uskonnottoman arkku saa olla siunatussa maassa, muttei mielellään siunattujen seinien sisällä?