Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Teollisuusneuvos Esko Eelan mielipidekirjoitus: Sovittaisiinko sittenkin paikallistasolla?

Olin vetämässä tuotantoa SOK:n Turkuun perustamassa, kasvisten ja juuresten pakaste- ja säilyketehtaassa, kala ja marjat mukaan lukien. Tuotteet voitiin myydä tietenkin vain S-liikkeiden välityksellä, neljännekselle maan asiakaskunnasta. Seurasin kauppaa, kun tehtaan osti Valio, jonka tuotteet olivat kaikkien keskusliikkeiden valikoimissa. Volyymit kasvoivat. Valion tuotanto perustui yhteen raaka-aineeseen, maitoon. Sitä vastaanotettiin jalostukseen sama määrä joka päivä. Tuotteiden oma jakelu toimi samoin. Turun tehtaamme raaka-aineista esimerkiksi pensaspapu tuli hankkia kesän sadosta kuukaudessa koko vuoden tarpeiksi, porkkana kolmessa kuukaudessa, peruna viidessä, silakka keväällä. Sillin sesongit olivat juhannuksena ja jouluna. Logistiikkamme ei soveltunut Valion perustuotantoon. Valiossa oli hyvin ymmärrettävää, että jokaisella työntekijällä oli selkeä toimenkuva, jota voitiin soveltaa kaikkien tyydytykseksi ympäri vuoden. Mutta ammattiyhdistyksen katto-organisaatio ei voinut hyväksyä, että työntekijämme siirtyisivät nopeassa tahdissa tehtävästä toiseen ja ettei heillä olisi yksiselitteistä tehtävänimikettä. Valion työrauha järkkyisi, jos potkisimme Turussa yli aisan. Valion johto näki, kuten itsekin näin, ettei menetelmiä voi muuttaa Turun tehtaan edun mukaiseksi, vaan meidät tulee irrottaa muusta Valiosta. Kaikkea ei voitu valaa samaan muottiin. Eikä voida nytkään. Julkishallinnossakaan. Edellisen matalasuhdanteen aikana, kahdessa kuukaudessa, sovittiin keskusliikkeiden kanssa logistiikkamuutoksista niin, että saatavat säästöt tasataan. Henkilöstön kanssa sovittiin, että teemme sitä työtä, jota kulloinkin on tarjolla ja ettei ketään sanota irti. Tuottajien kanssa sovittiin joustavista laatu-, maksu- ja toimitustavoista. Laskelmat osoittivat, että 90 miljoonan markan liikevaihdolla saadaan viisi miljoonaa markkaa säästöä. Rahoittajien kanssa kaikkiaan 85 miljoonan markan luototuksesta. Vakuutena oli näiden sopimisten lisäksi Iso-Heikkilässä 4 hehtaarin tontti parin hehtaarin lattioineen ja koneineen. Valion kanssa sovittiin, että Turun tehdas siirtyy oikeuksineen ja velvoitteineen perustamalleni Tresko Food Oy:lle, jonka tuotemerkkinä oli Kesäpöytä. Noudatimme kaikki sopimuksiamme. Perustelimme julkisesti selviytymiskeinoja motollamme: ”suomalainen, käytä kotimaista, työllistät tuttavasi, lannistat laman”. Kotimaisten kasvispakasteiden kulutus ponnahti nousuun. Markkinaosuutemme kasvoi viidessä vuodessa 24:stä 71 prosenttiin. Ensimmäisen täyden vuoden tulos parani lasketun viiden sijasta 7 miljoonalla markalla. Toimitusjohtajan palkkani oli yrityksessä kolmanneksi suurin. Kiitos kaikille. Meillä oli hyvä olla. Nyt meitä kaikkia ajetaan allikkoon. Tavoilleni uskollisena karrikoin tuntemaani nykyistä yritys- ja yhteiskuntakulttuuria herättääkseni ainakin sisäistä tutkiskelua. Suurista konserneista valuva hyvä hallintotapa on muuttunut korkeimman johdon koskemattomaksi ammattiyhdistykseksi. Suomessa tehtyjen nettotulosten kermat kääritään päältä ja siirretään pääkonttorien perässä metropoleihin tai ulkomaille. Lomautukset aloitetaan alimmasta portaasta kajoamatta niihin, jotka päätöksillään ja johdattelullaan ovat ongelmat aiheuttaneet. Suuruuden tavoittelussa roiskitaan eurot suurempiin yksiköihin, kekoihin tai maailman tunnottomille markkinoille. Työntekijäpuolenkin omahyväinen kerma tukee tätä piittaamatta työttömistä. Rahan tekijät ja hyvinvointivaltio Suomi voivat pahoin. Molempien ammattiyhdistysliikkeiden ylivalta ja vastakkaisuus syventävät matalasuhdannetta ja ovat yleisen hyvinvoinnin este. Kun ei ole Kekkosta, rakentakaamme vientiäkin arvostaen nousun avaimet paikallistasolla. Kirjoittaja on teollisuusneuvos Säkylästä.