Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Opiskelijanuori ihmettelee: Miksi Ali-Hokka lytättiin? – näinkö nuoria kannustetaan kantamaan vastuuta yhteiskunnasta?

Aaro Ali-Hokka kysyi aiheellisesti Satakunnan Kansan verkkojulkaisussa ”Miksi pian lusikkansa nurkkaan heittävää vanhusta kiinnostaisi, paljonko maallista mammonaa jää valtion tai kaupungin kirstuun heidän lähdettyään?” Sillä välin, kun itse kyräilin tyytyväisenä kyseisen nuoren poliittista aktiivisuutta ja kannanottoa niinkin (epä)mediaseksikkääseen aiheeseen kuin talous, julkaisu keräsi lyhyessä ajassa runsaasti kommentteja. Lähes kaikissa kommenteissa taloudellisesta kantokyvystä ja kestävyydestä huolissaan ollut nuori kokoomusaktiivi lytättiin maanrakoon. Näinkö me todella haluamme kannustaa nuoria osallistumaan ja ottamaan kantaa meitä kaikkia koskeviin asioihin? Syyllistämällä ymmärtämättömyydestä ja kehottamalla kasvamaan. Mielestäni on huolestuttava ilmiö, että ympäristöasioista puhuttaessa nuorten ilmastolakot tuntuvat herättävän huomattavasti vähemmän närää kanssaihmisissä. Ilmastolakkoilunhan syyksi esitettiin taannoin, että nuorten on turha rakentaa tulevaisuuttaan opiskellen, sillä aikuiset tuhoavat ympäristön ennen kuin nuoret ehtivät itse nauttimaan opiskelunsa tuloksista. Eikö tässäkin kannanotossa unohdeta, kuinka iäkkäämpi sukupolvi on rakentanut meille kovalla työllä hyvinvointivaltion, jossa kaikilla on yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus opiskeluun? Mahdollisuus opiskeluun ei ole ollut aina ja kaikille itsestäänselvyys. Jostain syystä ehkä hieman vihervasemmistolainenkin agenda ilmastolakkoineen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi ja vähemmän negatiivista keskustelua herättänyt aihealue, kuin taloudesta huolissaan olleen nuoren kannanotto. Missä logiikka? Ali-Hokan kannanotto on selkeästi kohdistettu punavihreään hallitukseemme. Huoli siitä, että kyseisen koalition valtaannousu valtakunnallisesti lisää vain velkaantumista on täysin aiheellinen. Pori on osoitus siitä, miten talous saadaan sujuvaan laskuun, kun päätökset tehdään muut asiat kuin talous edellä. Taloudesta huolehtimalla pystymme tarjoamaan paremmat palvelut niin ikäihmisille kuin nuorillekin. Toisaalta, mitä kannattavammaksi saamme talouden ja vähemmän velkaannumme, sitä pidempään pystymme ylläpitämään aiempien sukupolvien vaivalla rakentamaa hyvinvointivaltiota. Demokratia toimii siten, että äänioikeutetut äänestävät itselleen tärkeistä ja itseään eniten koskettavista asioista – erilaiset lupaukset vappusatasista onkin helppo ja nopea tie haalia itselleen iäkkäämpää äänestäjäkuntaa. Paljon puhutaan kestävästä kehityksestä ympäristön kannalta, mutta kuinka usein mediassa näkee kannanottoja kestävästä kehityksestä talouden kannalta? Moni jälkikasvua omaava ikäihminen huomioi taatusti äänestäessään myös jälkikasvunsa edun esimerkiksi ympäristöasioissa, mutta moniko huomaa äänestäessään miettiä tulevia sukupolvia myös talouden kantimilta? Edellä mainituista syistä Ali-Hokan murhe siitä, ettei osaa iäkkäämmästä väestöstä kiinnosta Suomen ja Porin velkaantuminen, on täysin aiheellinen. Velkaantuminen koskettaa paitsi nuoria, myös yhteiskunnan kykyä tuottaa palveluita ikäihmisille. Taloudellisesta kestävyydestä puhumisesta tulisikin tehdä yhtä hyväksyttävää ja mediaseksikästä kuin ekologisesta kestävyydestä puhumisesta. Henrika Palenius yhteiskuntatieteiden opiskelija, Pori